Syksyn satoa

(11.10.) Jos keskikesää vietettiinkin vaihtelevassa ja viileässä säässä, antoi loppukesä ja syksy siitä kunnon hyvityksen. Ainakin Turun seudulla on riittänyt lämpöä ja aurinkoa ihan näihin päiviin asti. Yöpakkasia on ollut reilun viikon, mutta edelleen päivät ovat olleet kuulaita ja kirkkaita. Lämmin syksy on kypsyttänyt sadon niin kasvihuoneessa kuin kasvimaallakin, ja puutarhan koristekasvit ovat jatkaneet kasvuaan hämmästyttävän pitkään. Viikko... Continue Reading →

Minä ja Maija

(10.8.) Tutustuin Maijaan jo lapsuudenkodissani. Maijalla äitini valmisti talven mehut, joilla torjuttiin flunssat ja parannettiin muutkin pikkuvaivat. Mehua tehtiin pääasiassa viinimarjoista, mustikoista ja puolukoista, usein myös mansikoista. Maija oli siniharmaa, emaloitu ja iso. Juoksutusletku oli oranssia kumia, eikä siitä nähnyt läpi. Sen takia piti aina välillä kokeilla, joko mehua oli alkanut irrota. Letku suljettiin napakalla puristimella,... Continue Reading →

Parempiin suihin

(7.8.) Niin siinä sitten taas kävi, että kirsikat päätyivät räkättien ravinnoksi. Pah! Meillä on iso ja vanha kirsikkapuu, joka tuottaa marjoja yleensä melko runsaasti. Niin tänäkin kesänä. Mutta kuten monesti aikaisemminkin, kävivät ahnaat räkätit putsaamassa marjat omiin nokkiinsa jo ennen kuin ne ehtivät edes täysin kypsyä. Rommiruukun ainekset on siis tänä(kin) vuonna haettava Turun kauppatorilta. Miten... Continue Reading →

Sadetta ja sadonkorjuuta

(26.7.) Hups vain on kesä kerennyt jo pitkälle, kohta ollaan heinäkuun lopussa. Turussa on satanut paljon, ja päivät ovat usein olleet pilvisiä ja viileitä. Tähän asti on ollut vain kolme hellerajan ylittävää päivää heinäkuun alussa. Tänäänkin sataa. Mutta lämpö on kuitenkin riittänyt useimmille kasveille, ja kasvimaa on tarjonnut satoa koko kesän. Salaattia on riittänyt syötäväksi yllin kyllin... Continue Reading →

Kesäpaikka omalla pihalla

(16.7.) Meillä ei ole kesämökkiä tai muutakaan erityistä kesänviettopaikkaa. Lomaan kuuluu yleensä vähän matkailua, mutta  muutoin omakotitalon piha ja puutarha kaupungissa ovat meidän kesäparatiisimme. Käytössä on kaikki mukavuudet, palvelut ovat lähellä eivätkä itikat vaivaa kiusaksi asti. Uimaankin pääsee, kun pihalla on 4 x 8 metrinen uima-allas. Puutarha tarjoaa puuhaa ja tekemistä, mutta sopivalla suurpiirteisyydellä aikaa jää myös... Continue Reading →

Eino Leinon päivä

(6.7.) Tänään on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä. Kansallisrunoilijan syntymäpäivä ja vakiintunut liputuspäivä. Leinon runoja siteerataan paljon, niin ilossa kuin surussa. Ovathan ne tunnevoimaisia ja peilaavat hyvin suomalaista sielunmaisemaa. Leinon runon Rauha  viimeistä säkeistöä näkee usein muistovärssyissä ja kuolinilmoituksissa.  Omasta mielestäni se on aina ollut hieman outoa, koska kokonaisuudessaan tulkitsen runon hyvinkin toiveikkaaksi ja uutta odottavaksi.... Continue Reading →

Tarhurin tuoli

(27.6.) Kasvihuoneeni on reilut kahdeksan neliötä. Se on kutakuinkin sopivan kokoinen viljelyksilleni, ja mahtuupa sinne taimipöydän lisäksi yksi tuolikin. Tuoli on tärkeä, sillä täytyyhän tarhurilla olla paikka, missä levähtää ja miettiä puutarhajuttuja. Tähän asti olen keikkunut kaatuneen puun epämukavaksi runnomalla pikkururuisella taittotuolilla. Olen kuitenkin haaveillut mukavammasta ja tukevammasta, mieluusti rottinkisesta nojatuolista. Valitettavasti sellaiset ovat yleensä melko kookkaita eikä... Continue Reading →

Taistelu kasvihuoneen herruudesta

(24.6.) Vaikka alkukesä ainakin Turun seudulla on ollut kolea ja epävakainen, on kasvihuoneessa kuitenkin kaikki kasvanut oikein hyvin. Tomaatit venyvät vartta nopeammin kuin ehtii sanoa "tukilanka",  ja varkaat iskevät röyhkeästi heti, kun vain hetkeksi selkänsä kääntää. Ja muurahaiset sitten! Ne peijoonit yrittävät tarmokkaasti tyhjentää istutuslaatikkoni mullasta ja perustaa tilalle omat laajat yhdyskuntansa. On siis meneillään taistelu kasvihuoneen... Continue Reading →

Ihanat alppiruusut

(14.6.) Minulla on neljä erilaista alppiruusua. Aivan sattumalta olen onnistunut valitsemaan sellaiset lajikkeet, jotka kukkivat mukavasti hieman eri aikoihin. Tänä keväänä kukintaa on kestänyt jo useamman viikon. Ensimmäisenä nuppujaan raotti Kelta-alppiruusu Venla toukokuun puolivälin paikkeilla.  Se on vielä pieni, toissa kesänä istutettu eikä siihen tullut montakaan kukkaa. Mutta ne muutamat olivat hyvin kauniit, yksinkertaisen kellomaiset ja vaalenpunaiset. Koska kukkia oli... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: