(6.7.) Tänään on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä. Kansallisrunoilijan syntymäpäivä ja vakiintunut liputuspäivä.
Leinon runoja siteerataan paljon, niin ilossa kuin surussa. Ovathan ne tunnevoimaisia ja peilaavat hyvin suomalaista sielunmaisemaa.
Leinon runon Rauha viimeistä säkeistöä näkee usein muistovärssyissä ja kuolinilmoituksissa. Omasta mielestäni se on aina ollut hieman outoa, koska kokonaisuudessaan tulkitsen runon hyvinkin toiveikkaaksi ja uutta odottavaksi.
Mutta jos uskoo kuoleman johtavan johonkin parempaan elämään ja rauhaan, niin kaipa se sitten sopii siihenkin.
Itse näen tuon runon kiitollisen puutarhurin huokauksena. Hiljaisena ilona siitä, että saa nähdä luonnon kauneuden ja levätä sen äärellä.
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.– Eino Leino 1898
Puutarhatontun päiväkirja 