(11.10.) Jos keskikesää vietettiinkin vaihtelevassa ja viileässä säässä, antoi loppukesä ja syksy siitä kunnon hyvityksen. Ainakin Turun seudulla on riittänyt lämpöä ja aurinkoa ihan näihin päiviin asti. Yöpakkasia on ollut reilun viikon, mutta edelleen päivät ovat olleet kuulaita ja kirkkaita.
Lämmin syksy on kypsyttänyt sadon niin kasvihuoneessa kuin kasvimaallakin, ja puutarhan koristekasvit ovat jatkaneet kasvuaan hämmästyttävän pitkään. Viikko sitten pistelin poskeeni viimeisen kurkun kasvihuoneesta, ja viileäkaapissa on vielä kulhollinen hallaöiden alta pelastettuja kypsiä tomaatteja.
Vanhat tutut tomaattilajikkeet Tomatoberry, Sweet Olive ja Tigerella eivät pettäneet tälläkään kertaa, vaan tarjosivat runsaasti maukkaita ja pitkään hyvänä säilyviä tomaatteja. Uusi tuttavuus Sweet Baby osoittautui myös mitä parhaimmaksi. Sen hedelmät ovat pieniä, ison kirsikan kokoisia, mutta niitä on paljon ja ne ovat makeita. Sen sijaan Chocolate Cherry taitaa jatkossa jäädä pois. Häränsydäntomaatti Ryskaa en oikein saa menestymään. Tänäkään kesänä ei tullut kuin muutama hedelmä ja nekin tuntuivat jollakin tavoin mädäntyvän ennen lopullista kypsymistä.
Kurkkuja laitoin kaksi eri kertaa, eli istutin heinäkuussa kasvusäkkiin uudet taimet keväällä istutettujen, jo hiukan ränsistyneiden lisäksi. En tiedä, oliko siinä varsin järkeä, koska melko pitkälle ne ensimmäisetkin tekivät hedelmiä. Tosin ihan viimeiset kurkut saatiin niistä uusista taimista. Luulen, että olen nyt löytänyt suosikkilajikkeeni, eli Babya ja Iznikiä laitan varmaan jatkossakin. Pikkukurkkuja molemmat, mutta hyvin maukkaita.
Viiniköynnöksellä oli ensimmäinen kokonainen kasvukausi uudessa kasvihuoneessa. Rypäleitä ei tullut aivan kilotolkulla, mutta kyllä niistä suunsa makeaksi sai.
Kasvimaa jäi lomien loputtua hiukan pahuuden valtaan ja mm. salaatit saivat rauhassa kasvattaa vartta. Loppukesästä laitetut uudet kylvöt eivät enää itäneet. Yrtit ovat jaksaneet kasvaa ja niistä riittänyt syötävää tähän asti, kuten myös ilmasipulista.
Papuja tuli lopulta paljon, vaikka itämisen kanssa aluksi olikin vaikeuksia. Minulla oli vihreää ja nyt ensimmäistä kertaa tumman violettia salkopapua. Olin vähän pettynyt, kun violetti papu muuttuikin keitettäessä samean vihreäksi. Mutta rakenteeltaan se pysyy kyspsennettynäkin napakkana ja kiinteänä, eli on sen puolesta parempi kuin pehmenevä vihreä papu.
Köynnöstävä kesäkurpitsa oli kokeilussa ensimmäistä kertaa ja taitaa jäädä myös viimeiseksi. Hedelmiä ei kypsäksi asti päässyt kuin muutama, useimmat näivettyivät alkuunsa. Annoin kurpitsalle hedelmöityshoitoakin, eli pölytin emikukkia hedekukilla, mutta ei se paljon auttanut. Olikohan syynä kesän viileys, koska käsittääkseni hedekukkien kunnollinen ”kypsyminen” edellyttää aika lailla valoa ja lämpöä.
Lehtikaali jatkaa vielä kasvimaan satokautta, kuten myös mustajuuri. Lehtikaalia on syöty viime aikoina paljon ja monin eri tavoin valmistettuna. Uusin kokeilu oli lehtikaaliletut, ja hyväksi havaittiin. Mustajuurta ei ole vielä nostettu yhtään, sen on parempi antaa olla maassa syöntihetkeen saakka. Vielä sitä ehtii, sillä maa ei ole vielä jäässä.
Muutoin kasvimaa on nyt käännetty ja samoin kasvihuoneen penkit on tyhjennetty. Jätän kasvihuoneen perusteellisemman siivouksen ja pesun tavalliseen tapaani kevääseen. Kasvihuone on niin pieni ja siellä on niin vähän mitään tavaraa, etten usko pahojen pöpöjen siellä sen kummemmin juhlivan.
Yksi puutarhakausi alkaa olla päätöksessä, mutta eihän tässä mene kuin reilut neljä kuukautta siihen, kun ensimmäiset siemenet jälleen kätketään multaan!
Puutarhatontun päiväkirja 