Puutarhan polku

(20.5.) Maaperä puutarhassamme on melko savinen. Perennapenkkeihin, kasvimaalle ja muille istutusalueille on sen takia tuotu erikseen hyvälaatuista puutarhamultaa. Savisessa ja paikoin kivikovassa maassa myös nurmikko menestyy aika huonosti, ja etenkin märkään aikaan runsaskulkuiset paikat muuttuvat helposti liukkaiksi savimiinoiksi.

Erityisen hankala paikka on ollut terassin kulmalta kasvihuoneeseen ja -maalle johtava reitti. Siinä kuljetaan paljon varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn saakka. Savisen nurmikon sekaan on muovautunut epätasaisen maan kaltevuutta ja muhkuroita noudattava uoma, joka sateella on yhtä kurapuuroa.

Olen jo monta kesää suunnitellut erilaisia ratkaisuja, jolla tuosta kurapolusta saisi kauniimman ja mukavamman kulkea. Koska puutarhamme henki on melko suurpiirteinen, ja moni asia ”vähän sinne päin”, ei polkukaan saisi olla liian säntillinen ja hieno.

Vaikka terassilla on entuudestaan betonilaattaa, ei uutuuttaan hohtava betonikivistä ladottu polku silti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Liuskekivestä saa kauniita polkuja, ja myös sitä puutarhasta löytyy ennestään. Mutta koska polulla on pituutta reilut parikymmentä metriä, olisi hintaa tullut aivan liikaa. Kivituhkapolku on edullinen, mutta sellaisella on taipumus nopeasti hämärtyä reunoiltaan epämääräiseksi.

Lopulta sitten päädyin yhdistämään betoniset reunakivet ja kivituhkan. Pienellä kaivurilla poistettiin savimaata ja vanhaa nurmea yksi kauhaleveys. Näin uuden polun leveydeksi tuli noin 60 senttiä. Uusi polku kaivettiin noudattamaan maan muotoja ja entisen uoman itsekseen syntynyttä mutkittelua. Siitä ei siis yritettykään saada millään tavoin tasaista ja suoraa.

Pohjalle pantiin vahva juuriestekangas, reunoille kivet rajaamaan polku nurmesta ja lopuksi se täytettiin kivituhkalla.

Kaivurityöt ja reunakivien asennus sekä kivituhkan levittäminen ja tiivistäminen ostettiin apumiespalveluja tarjoavalta Suokannan hanslankarilta. Polun viimeistely ja ympärillä olevan vanhan nurmikon paikkaus tehtiin itse. Kaikkineen työaikaa kului pari, kolme päivää.

Lopuksi upotin polun terassinpuoleiseen päähän muutaman aikaisemmin tekemäni betonilaatan koristeeksi. Kesän tullen tarkoitukseni on tehdä kasvihuoneen lähelle vielä muutama raparperinlehtilaatta.

Tulos on juuri sellainen, kuin toivoin ja odotinkin. Polku on hauskan näköinen ja siinä on hyvä kävellä. Kevätaikaan taimien päivähoitokuljetukseen käyttämäni pikku kärryt kulkevat siinä vaivatta, kuten tietysti myös kottikärryt. Ja kengät pysyvät puhtaina!