(27.6.) Kasvihuoneeni on reilut kahdeksan neliötä. Se on kutakuinkin sopivan kokoinen viljelyksilleni, ja mahtuupa sinne taimipöydän lisäksi yksi tuolikin. Tuoli on tärkeä, sillä täytyyhän tarhurilla olla paikka, missä levähtää ja miettiä puutarhajuttuja.
Tähän asti olen keikkunut kaatuneen puun epämukavaksi runnomalla pikkururuisella taittotuolilla. Olen kuitenkin haaveillut mukavammasta ja tukevammasta, mieluusti rottinkisesta nojatuolista. Valitettavasti sellaiset ovat yleensä melko kookkaita eikä sen takia sopivaa ole löytynyt.
Mutta tällä viikolla poikkesin Stockmannin puutarhaosastolla, ja silmiini osui kevytrakenteinen ja siro, mutta kuitenkin istumaan houkuttelevan näköinen tuoli.
Runko on mustaksi maalattua terästä ja istuinosa vieroksumaani polyrottinkia eli muovia. Mutta tämän tuolin tyyliin ja muotoon tuo materiaali jostakin syystä sopii eikä se mielestäni näytä lainkaan falskilta.
Kyllä nyt kelpaa tarhurin istua ja nojailla mukavasti uudessa tuolissaan. Ja onhan se myös ilo silmälle.
Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Hankin lisäksi kasvihuoneen oven sisäpuolelle kauniin, kukanmallisen posliininupin. Aivan tarpeeton kapistus, sillä oven saa vaivatta auki ja kiinni ilman kahvaakin.
Mutta hiven turhaa kauneutta ei liene pahasta kenenkään kasvihuoneessa?
Puutarhatontun päiväkirja 
Onpas siisti ja selkeä kasvihuone. Toivottavasti muurahaiset ymmärtävät jättää sen!
TykkääTykkää
Täytyy tunnustaa, että kasvihuoneessani taitaa olla siistimäää kuin kotona 🙂 Muurahaiset näyttäisivät ainakin tällä hetkellä joko kuolleet tai muuttaneen majansa muualle. Ikävähän niitä on murhata, mutta eivät ne oikein tomaattipenkkiinkään sovi.
TykkääTykkää