unelmia ja totista totta
(5.1.) Lumisateet eivät nyt tahdo ollenkaan osua Turkuun. Lunta ei ole nimeksikään, vain hiukan kuuraa maassa. Kasveilla ei siis juuri ole luontaista suojaa nyt, kun loppuviikosta on luvassa kovempia pakkasia. Onneksi olen laittanut aroimmille rodoille, pioneille ja muille perennoille paksun kerroksen talvensuojaturvetta. Viime talvena se jäi tekemättä, ja paljon kasveja kuoli kokonaan. Lumeton puutarha talvella... Continue Reading →
(10.9.) Lehtikaali on loistava vihannes ja palkitsee kasvattajansa runsain mitoin. Niin runsain, että välillä on suorastaan vaikea keksiä, mihin kaikkeen sitä käyttäisi. Onneksi myös reseptejä löytyy runsaasti, ja niitä varioimalla tästä syksyn vitamiinipommista syntyy helposti monenmoista herkkua. Kasvatin tänä kesänä ensimmäistä kertaa palmukaalia 'Nero di Toscana', eli italiassa suosittua lehtikaalilajiketta. Tai en minä tiedä, onko se lehtikaalin... Continue Reading →
(9.8.) Tässä vaiheessa kesää olen aina kiitollinen, että puutarhassamme on vain muutama marjapensas. Kerättävää ja säilöttävää ei tule valtaisia määriä, mutta kuitenkin sen verran, että tuntuu sadonkorjuulta. Puutarhassa on kaksi pensasvadelmaa, yksi puna- ja yksi mustaherukka sekä yksi punainen karviainen. Nyt on kaikki marjat kerätty ja sato tallessa pakkasessa, mehuna tai hilloina. Poiminta vain edistyi kovin... Continue Reading →
(29.7.) Kesä ja loma yhdessä lienevät ihmisen parasta aikaa! Ja myös puutarhan. Parin viikon lomamatkan aikana kaikki oli sujunut puutarhassa hyvin, kasvihuone oli muuttunut suorastaan viidakoksi. Poissa ollessamme tomaatit olivat kypsyneet syötäviksi ja osa kurkuistakin oli jo ohittanut parhaan keruuvaiheensa. Ensimmäinen tehtävä kotiinpaluun jälkeen olikin kasvihuoneen perkaaminen. Karsin tomaateista paljon lehtiä, ja sidoin villinä... Continue Reading →
(10.7.) Vietimme muutamia päiviä patikoiden Dolomiiteilla ensin Monte Baldolla ja sitten Cortina d' Ampezzon alueella. Maisemat siellä ovat huimaavan korkeat, karut ja epätodelliset. Monellakin tapaa hengästyttävät. Vuorenseinämät ovat jyrkkiä ja rosoisia, osa kohoaa korkeuksiin lähes pystysuoraan. Monet terävät huiput nousevat yli kolmen tuhannen metrin. Karuudestaan huolimatta dolomiiteilla on myös kasvillisuutta. Alempien rinteiden lehti- ja havupuuvyöhykkeiden yläpuolella vuoristoniityt... Continue Reading →
(5.7.) Upeasti kukkivia pensaita, tuoksuvia yrttejä, eksoottisia hedelmiä kantavia puita. Runsaita kukkapenkkejä ja huolella hoidettuja puutarhoja. Välimeren maissa puutarhatontun mieleen hiipii kaiho ja kaipuu. Saisipa palan tätä ihanuutta siirrettyä omaan puutarhaansa! Päässä alkaa itää ajatus pienestä viherhuoneesta, missä etelän ihanuuksia voisi talvettaa. Ihan helppoa sellaisen rakentaminen varmaan olisi, siihen vain terassin toiseen päätyyn lasit ympärille.... Continue Reading →
(22.6.) Kaikkea ympärilläni olevaa katsoessani mietin usein, miten tärkeää muistojen säilyttäminen on. Tarvitsemme iloisia muistoja elämästä, rakkaita muistoja poisnukkuneista. Muistot säilyvät tietysti mielissämme, mutta ne voivat olla myös esineissä. Äidinperinnöstäni päätyi aikoinaan joitakin keittiötarvikkeita hyvälle ystävälleni. Ystävälle, joka näkee romuissa kauneutta, osaa antaa niille arvoa ja uuden elämän. Sinne päätyi myös vanha kahvilusikka, äitini nimi varteen... Continue Reading →
(21.6.) Muuttaessamme tähän taloon ostimme terassille kahdeksan kokoontaittuvaa ruokapöydän tuolia. Honkkarista. Ne ovat tiikkiä ja muistini mukaan olivat ällistyttävän edulliset. Sen kaltaisia tuoleja - sekä tiikistä että kovapuusta - ovat Suomen pihat täynnä. Ensi töiksemme öljysimme tuolit hyvin perusteellisesti. Niistä tuli tummat ja kauniit, sen aikaisten mieltymystemme mukaiset. Mutta öljyämistä (ja pesua) oli sitten jatkettava joka syksy... Continue Reading →
(18.6.) Nyt kun Jyrki Sukula on jo laittanut kuntoon kahvilat, ravintolat ja hotellit ja kohta Suomen nuorisonkin, mietin että seuraavaksi hän voisi paneutua minun perennapenkkiini. Olen aivan onneton perennapenkkien suunnittelussa ja perennojen kasvattamisessa. Olen tässä puutarhassa kohta 15 vuotta harrastanut päätöntä poukkoilua perennavalintojen kanssa. En ymmärrä, mikä ylipäätään sai minut alun perin perustamaan perennapenkin? Pihassa... Continue Reading →
