(30.5.) Minulla on jo monta monituista kesää ollut kanna yhdessä isossa piharuukussa. Punasavisen ruukun halkaisija on yli puoli metriä ja korkeutta on melkein saman verran. Ruukkuja on ollut kaksi; kannan lisäksi terassilla on samanlaisessa iso tuija.
Olen kovin mielistynyt noihin, koska ne ovat malliltaan aivan perinteisten mummonruukkujen kaltaisia. Isompia vain, ja siksi niin hauskan näköisiä.
Kannaruukku on ollut avoimen taivaan alla, josta se on aina talveksi siirtetty terassille katon alle suojaan. Viime syksynä sitten sattui vahinko, ja ruukku meni siirrossa säröille. Ei kokonaan säpäleiksi, mutta pari vahvaa halkeamaa yläreunasta alas saakka. Jätin ruukun kuitenkin vielä talteen. Ajattelin, että ehkä sitä jotenkin voisi hyödyntää.
Turun kaupunki on käyttänyt rikki menneitä jättiruukkuja kesäkukkien istutusastioina, ja minä päätin kokeilla jotain samaa.
Ruukku murrettiin halkeamia pitkin kolmeen kappaleeseen. Lisäksi siitä irtosi muutamia pienempiä paloja.
Asettelin isoimman palan kumolleen varsinaiseksi kasvupenkiksi, ja muut kaksi palaa tukemaan ja estämään mullan valumista. Vaikka ruukun olikin ollut iso, ei siihen kovin syvää multatilaa tullut. Siksi mikään kesäkukkaistutus ei oikein tullut kyseeseen.
Minulla on perennapenkin kyljessä entuudestaan pieni mehikasvi-istutus, ja niin päädyin siirtämään siitä alkuja uuteen ruukkupenkkiini. Hain (luvalla) hiukan hiekkaa naapurin hiekkalaatikosta ja sekoitin sen multaan. Sitten harvensin muutamia ruusukkeita vanhasta penkistä ja tökkäsin ne uuteen asumukseensa. Ja hieno tuli, ainakin omasta mielestäni!
Ja entä se kesän kanna sitten? Yksi asia johtaa toiseen, ja kanna vaihtuikin yllättäen papyruskaislaan. Sille kierrättyi sopiva ruukku muusta käytöstä, ja nyt on puutarhassa ikäänkuin kaksi uutta elementtiä.
Puutarhatontun päiväkirja 
One comment