Kirotut kauriit!

Pari kolme vuotta sitten ihastelin, kun pihallamme käyskenteli muutama kauris. Oli talvi ja ne näyttivät kovin somalta talvisessa puutarhamaisemassa. Saattoivat ne silloin tosin olla peurojakin, mutta myöhemmin nimenomaan metsäkauriit ovat asettuneet meille taloksi; vai pitäsikö sanoa pihaksi?

Eivätkä ne enää ole somia.

Tuhot alkoivat viime syksynä. Ensin meni nuoren säleikköpäärynän sato, eli kaikki kuusi päärynää. Olisin niin halunnut syödä ne itse. Sitten syötiin punajuurista kaikki naatit. Se ei kovin haitannut, koska oli jo syksy ja juurikkaat säilyivät maan alla. Syksyn viimeiset palmukaalit järsittiin myös. Kasvimaan ympärille on aikanaan rakennettu aita rusakoiden varalta, mutta eihän sellainen 90 senttinen aita kauriita pidättele. Kevyesti hyppivät yli.

Talven mittaan kauriit vierailivat pihallamme säännöllisesti. Tulivat katetulle terassille asti ja söivät talvi-istutuksista mm.  lankaköynnöksen. Myös ison timanttituijan alaosa näytti maistuneen.

Kauriin järsimä alppiruusu.
Alppiruusun nuput maistuvat kauriille.

Kurjin juttu tuli keväällä, kun ne penteleet söivät ensin posliinihyasintit ja sitten käytänössä kaikki nuput alppiruusuista. Talven aikana ne olivat järsineet myös atsaleat. Vain yhdessä alppiruusussa oli tänä keväänä kukat, muut rodot eivätkä atsaleat kukkineet lainkaan. Pahiten syöty alppiruusu näyttää nyt siltä, ettei ehkä enää ollenkaan toivu.

Alkukesästä ihmettelin, kun alasleikatun valamonruusun uudet versot näyttivät toistuvasti katkeilevan ja penkki näytti muutenkin myllätyltä. Eivät kai kauriit sentään ruusuja popsi? Kyllä vain. Lähempi tarkastelu osoitti, että lähes kaikki versojen päät oli pureskeltu ja ruokaillessa katkesivat myös ne oksat, jotka eivät joutuneet kauriiden hampaisiin. Hetken googlailtuani ymmärsin, että nuoret ruusut ja etenkin niiden nuput ovat oikein kauriiden herkkuruokaa.

Olin talvella käynyt keskustelua kauriista myös Turun kaupungin kanssa ja saanut vinkin Trico- nimisestä riistantorjunta-aineesta. Se on ammattikäyttöön tarkoitettu lampaanrasvavalmiste, jolla suojataan havu- ja lehtipuita hirvieläinten tuhoilta. Lampaanrasvan haju on kauriiden ja muiden hirvieläinten mielestä niin vastenmielinen, että ne eivät koske sillä käsiteltyihin kasveihin.  Tuotetta ei ole joka rautakaupassa tai puutarhamyymälässä, mutta onneksi sitä sai ostaa  Turun seudun riistanhoitoyhdistykseltä.

Tricossa lampaanrasva on nestemäisessä muodossa, mutta kuitenkin varsin paksua ja kokkareista. Sitä ruiskutetaan ohuelti suojattaville kasveille, ohjeen mukaan syksyllä. Käsittelin kuitenkin kaikki havut ja rodot heti keväällä, kun 10 litran kanisteri oli haettu. Ruusuaita käsiteltiin pari viikkoa sitten.

Koska tuote on jähmeää, on sitä hyvä lämmittää esim. lämpimässä vedessä ennen ruiskutusta. Ruiskutusvälineeksi kannattaa valita jokin hiukan järeämpi malli, jonka suuttimet saa helposti huuhdeltua. Sillä lämmitettynäkin tökötti tukkii suuttimet helposti ja ainakin itse jouduin puhdistamaan niitä kesken ruiskutuksenkin. Tuote on mielestäni varsin riittoisaa. Noin kolmenkymmen yksittäisen kasvin ja 10 metriä pitkän ruusuaidan käsittelyyn sitä on kulunut ehkä kolmisen litraa.

Tricolla käsitelty ruusun lehti. Lehdellä on vakoisia pilkkuja.
Tricolla käsitelty ruusun lehti.

Trico jää kasvien pinnalle näkyviin valkoisina pilkkuina eikä se tietenkään ole mikään varsinainen kaunistus. Se näyttää vähän samalta kuin suihkepullosta suihkutettu keinolumi. Mutta mieluummin valkoiset pilkut kuin järsityt kasvit.

En voi varmuudella sanoa Tricon tehosta, mutta tähän asti kauriit eivät ole koskeneet ruiskutettuihin kasveihin.  Syksyllä aion tehdä vielä uusintakäsittelyn.

Kasvimaan suojaamiseksi korotimme aitaa kolmella narukerroksella 170 senttiin. En tiedä, riittääkö se pitämään kauriit ulkopuolella, mutta tuota nyt kokeillaan ennen järeämpiä ratkaisuja.

Aidattu kasvimaa, jossa kolme kasvipenkkiä. Takana näkyy kasvihuone.
Vanhaa aitaa korotettiin narujen avulla 170 senttiin.

Kaupunkialueella kauriit ja peurat saavat lisääntyä jokseenkin turvassa, ja varmaan sen takia ne täällä niin viihtyvätkin. Kaupungissa ei juuri ole niiden luontaisia vihollisia eikä niitä liioin täällä metsästetä. Kettuja täällä on, ja ne kuulemma joskus saalistavat vasoja. Mutta ei se taida riittää kannan vähenemiseen.

Koko 1300 neliöisen tontin aitaaminen tiiviisti ei ole realistinen vaihtoehto. Niinpä nyt kokeilemme näitä muita keinoja ja voimme vain toivoa parasta.

Artikkelikuva: Seaq68 / Pixabay (Image #3450767)

2 comments

  1. Meillä on ollut kauriit vielä vasta harvinaisina koristeina, mutta tulevaisuuden varalle, kun perustan sen kasvimaan, otin tuon Tricosa lampaanrasva- vinkin ylös. Kiitos kokemuksesi jakamisesta!:)

    Liked by 1 henkilö

Vastaa