Terveisiä puskista!

(9.8.) Tässä vaiheessa kesää olen aina kiitollinen, että puutarhassamme on vain muutama marjapensas. Kerättävää ja säilöttävää ei tule valtaisia määriä, mutta kuitenkin sen verran, että tuntuu sadonkorjuulta. Puutarhassa on kaksi pensasvadelmaa, yksi puna- ja yksi mustaherukka sekä yksi punainen karviainen. Nyt on kaikki marjat kerätty ja sato tallessa pakkasessa, mehuna tai hilloina. Poiminta vain edistyi kovin... Continue Reading →

Kesäisiä päiviä

  (29.7.) Kesä ja loma yhdessä lienevät ihmisen parasta aikaa! Ja myös puutarhan. Parin viikon lomamatkan aikana kaikki oli sujunut puutarhassa hyvin, kasvihuone oli muuttunut suorastaan viidakoksi. Poissa ollessamme tomaatit olivat kypsyneet syötäviksi ja osa kurkuistakin oli jo ohittanut parhaan keruuvaiheensa. Ensimmäinen tehtävä kotiinpaluun jälkeen olikin kasvihuoneen perkaaminen. Karsin tomaateista paljon lehtiä, ja sidoin villinä... Continue Reading →

Patikointia Dolomiiteilla

  (10.7.) Vietimme muutamia päiviä patikoiden Dolomiiteilla ensin Monte Baldolla ja sitten Cortina d' Ampezzon alueella. Maisemat siellä ovat huimaavan korkeat, karut ja epätodelliset.  Monellakin tapaa hengästyttävät. Vuorenseinämät ovat jyrkkiä ja rosoisia, osa kohoaa korkeuksiin lähes pystysuoraan. Monet terävät huiput nousevat yli kolmen tuhannen metrin. Karuudestaan huolimatta dolomiiteilla on myös kasvillisuutta. Alempien rinteiden lehti- ja havupuuvyöhykkeiden yläpuolella vuoristoniityt... Continue Reading →

Terveiset Italiasta!

(5.7.) Upeasti kukkivia pensaita, tuoksuvia yrttejä, eksoottisia hedelmiä kantavia puita. Runsaita kukkapenkkejä ja huolella hoidettuja puutarhoja. Välimeren maissa puutarhatontun mieleen hiipii kaiho ja kaipuu. Saisipa palan tätä ihanuutta siirrettyä omaan puutarhaansa! Päässä alkaa itää ajatus pienestä viherhuoneesta, missä etelän ihanuuksia voisi talvettaa. Ihan helppoa sellaisen rakentaminen varmaan olisi, siihen vain terassin toiseen päätyyn lasit ympärille.... Continue Reading →

Korento

(22.6.) Kaikkea ympärilläni olevaa katsoessani mietin usein, miten tärkeää muistojen säilyttäminen on. Tarvitsemme iloisia muistoja elämästä, rakkaita muistoja poisnukkuneista. Muistot säilyvät tietysti mielissämme, mutta ne voivat olla myös esineissä. Äidinperinnöstäni päätyi aikoinaan joitakin keittiötarvikkeita hyvälle ystävälleni. Ystävälle, joka näkee romuissa kauneutta, osaa antaa niille arvoa ja uuden elämän. Sinne päätyi myös vanha kahvilusikka,  äitini nimi varteen... Continue Reading →

Uudet terassituolit

(21.6.) Muuttaessamme tähän taloon ostimme terassille kahdeksan kokoontaittuvaa ruokapöydän tuolia. Honkkarista. Ne ovat tiikkiä ja muistini mukaan olivat ällistyttävän edulliset. Sen kaltaisia tuoleja - sekä tiikistä että kovapuusta - ovat Suomen pihat täynnä. Ensi töiksemme öljysimme tuolit hyvin perusteellisesti. Niistä tuli tummat ja kauniit, sen aikaisten mieltymystemme mukaiset. Mutta öljyämistä (ja pesua) oli sitten jatkettava joka syksy... Continue Reading →

Perennapenkit kuntoon, Jyrki Sukula?

(18.6.) Nyt kun Jyrki Sukula on jo laittanut kuntoon kahvilat, ravintolat ja hotellit ja kohta Suomen nuorisonkin, mietin että seuraavaksi hän voisi paneutua minun perennapenkkiini. Olen aivan onneton perennapenkkien suunnittelussa ja perennojen kasvattamisessa. Olen tässä puutarhassa kohta 15 vuotta harrastanut päätöntä poukkoilua perennavalintojen kanssa. En ymmärrä, mikä ylipäätään sai minut alun perin perustamaan perennapenkin? Pihassa... Continue Reading →

Yllätyslaukka

(2.6.) Jokin aika sitten ihmettelin, kun perennapenkissäni iiristen ja päivänliljojen seassa törrötti outo ilmestys. Pitkän varren päässä heilui laukkakasvin nupulta näyttävä pallukka. Laukkaa ei tuossa penkissä ole kasvanut ikinä. Mutta sitten muistin, että kerran - ehkä viisi tai kuusi vuotta sitten - sain työkaverilta jonkin laukan siemeniä, jotka tuohon kylvin. En muista edes, kylvinkö ne keväällä... Continue Reading →

Minä ja Maija

(10.8.) Tutustuin Maijaan jo lapsuudenkodissani. Maijalla äitini valmisti talven mehut, joilla torjuttiin flunssat ja parannettiin muutkin pikkuvaivat. Mehua tehtiin pääasiassa viinimarjoista, mustikoista ja puolukoista, usein myös mansikoista. Maija oli siniharmaa, emaloitu ja iso. Juoksutusletku oli oranssia kumia, eikä siitä nähnyt läpi. Sen takia piti aina välillä kokeilla, joko mehua oli alkanut irrota. Letku suljettiin napakalla puristimella,... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑