Aina Auliina

Meillä on siirrytty robottiaikaan. Uupumaton uurastaja, ruohonleikkuuseen innolla ja tosissaan paneutuva Aina Auliina aloitti työnsä meidän puutarhasssa tällä viikolla. Vaikka tuttavuutemme on vasta muutaman päivän ikäinen,  on se jo syvenemässä lämpimäksi ystävyydeksi. Ruohonleikkuu on mielestäni aina ollut yksi puutarhan ikävimmistä hommista. Meillä se on kuulunut Perheenpään vastuualueelle, mutta toisin kuin Aina Auliina, hän ei ole... Continue Reading →

Vihdoinkin kesä!

Vihdoinkin alkaa Turussa tuntua kesältä. Viikolla on ollut lämpimiä ja aurinkoisia päiviä ja puutarha on hetkessä puhjennut kukoistukseensa. Sireeni on avannut tuoksuvat kukkaterttunsa, alppiruusut ovat parhaimmillaan ja kesäkukat ovat päässeet omille paikoilleen. Eilen vein taas jukkapalmun terassille, missä se on viihtynyt jo useamman kesän oikein hyvin. Minusta on jotenkin hauskaa, että puutarhassa on palmu, vaikkakin... Continue Reading →

Alavilla mailla hallanvaara

Alavilla mailla hallanvaara. Joidenkin lähteiden mukaan yllä oleva lause on suomen kielen kaunein. Niinpä. Kyllähän se kauniisti soljuu, mutta puutarhatonttu ei siitä tykkää. Halla merkitsee sitä, että lämpötila kasvukaudella laskee maan pinnalla pakkasen puolelle, vaikka ylempänä ilman lämpö pysyykin plusasteissa. Kuluneella viikolla hallanvaara on ollut läsnä useampana yönä. Puutarhassa lämpötilat ovat käyneet noin kolmessa asteessa,... Continue Reading →

Terveisiä puskista!

(9.8.) Tässä vaiheessa kesää olen aina kiitollinen, että puutarhassamme on vain muutama marjapensas. Kerättävää ja säilöttävää ei tule valtaisia määriä, mutta kuitenkin sen verran, että tuntuu sadonkorjuulta. Puutarhassa on kaksi pensasvadelmaa, yksi puna- ja yksi mustaherukka sekä yksi punainen karviainen. Nyt on kaikki marjat kerätty ja sato tallessa pakkasessa, mehuna tai hilloina. Poiminta vain edistyi kovin... Continue Reading →

Kesäisiä päiviä

  (29.7.) Kesä ja loma yhdessä lienevät ihmisen parasta aikaa! Ja myös puutarhan. Parin viikon lomamatkan aikana kaikki oli sujunut puutarhassa hyvin, kasvihuone oli muuttunut suorastaan viidakoksi. Poissa ollessamme tomaatit olivat kypsyneet syötäviksi ja osa kurkuistakin oli jo ohittanut parhaan keruuvaiheensa. Ensimmäinen tehtävä kotiinpaluun jälkeen olikin kasvihuoneen perkaaminen. Karsin tomaateista paljon lehtiä, ja sidoin villinä... Continue Reading →

Patikointia Dolomiiteilla

  (10.7.) Vietimme muutamia päiviä patikoiden Dolomiiteilla ensin Monte Baldolla ja sitten Cortina d' Ampezzon alueella. Maisemat siellä ovat huimaavan korkeat, karut ja epätodelliset.  Monellakin tapaa hengästyttävät. Vuorenseinämät ovat jyrkkiä ja rosoisia, osa kohoaa korkeuksiin lähes pystysuoraan. Monet terävät huiput nousevat yli kolmen tuhannen metrin. Karuudestaan huolimatta dolomiiteilla on myös kasvillisuutta. Alempien rinteiden lehti- ja havupuuvyöhykkeiden yläpuolella vuoristoniityt... Continue Reading →

Terveiset Italiasta!

(5.7.) Upeasti kukkivia pensaita, tuoksuvia yrttejä, eksoottisia hedelmiä kantavia puita. Runsaita kukkapenkkejä ja huolella hoidettuja puutarhoja. Välimeren maissa puutarhatontun mieleen hiipii kaiho ja kaipuu. Saisipa palan tätä ihanuutta siirrettyä omaan puutarhaansa! Päässä alkaa itää ajatus pienestä viherhuoneesta, missä etelän ihanuuksia voisi talvettaa. Ihan helppoa sellaisen rakentaminen varmaan olisi, siihen vain terassin toiseen päätyyn lasit ympärille.... Continue Reading →

Korento

(22.6.) Kaikkea ympärilläni olevaa katsoessani mietin usein, miten tärkeää muistojen säilyttäminen on. Tarvitsemme iloisia muistoja elämästä, rakkaita muistoja poisnukkuneista. Muistot säilyvät tietysti mielissämme, mutta ne voivat olla myös esineissä. Äidinperinnöstäni päätyi aikoinaan joitakin keittiötarvikkeita hyvälle ystävälleni. Ystävälle, joka näkee romuissa kauneutta, osaa antaa niille arvoa ja uuden elämän. Sinne päätyi myös vanha kahvilusikka,  äitini nimi varteen... Continue Reading →

Uudet terassituolit

(21.6.) Muuttaessamme tähän taloon ostimme terassille kahdeksan kokoontaittuvaa ruokapöydän tuolia. Honkkarista. Ne ovat tiikkiä ja muistini mukaan olivat ällistyttävän edulliset. Sen kaltaisia tuoleja - sekä tiikistä että kovapuusta - ovat Suomen pihat täynnä. Ensi töiksemme öljysimme tuolit hyvin perusteellisesti. Niistä tuli tummat ja kauniit, sen aikaisten mieltymystemme mukaiset. Mutta öljyämistä (ja pesua) oli sitten jatkettava joka syksy... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: