Joku vuosi sitten hankin Ikean Krydda-vesiviljelyjärjestelmän. Kyseessä on passiivinen vesiviljely, eli siinä vesi on säiliössä paikallaan eikä sitä kierrätetä järjestelmässä pumpun avulla. Kasvit istutetaan hohkakivisoraan verkkoruukuissa ja ruukut lasketaan yläreunaansa myöten vesisäilöön. Koska Krydda on sittemmin poistunut ainakin Suomen valikoimasta, en voi laittaa siihen linkkiä. Tässä kuitenkin linkki silloiseen kirjoitukseeni ensimmäisestä vesiviljeykokeilustani.
Kokeilu ei ollut onnistunut. Siemenet eivät itäneet, pistokkaat eivät juurtuneet, ruukkujen pinta homehtui eivätkä juurtuneetkaan kasvit kasvaneet juuri ollenkaan. Lopetin kokeilun lyhyeen. Arvelin silloin paikallaan seisovan veden olleen ainakin osasyy huonoon menestykseen.
Mutta tavallisessa multaruukkukasvatuksessa Krydda on toiminut oikein hyvin. Siinä on hyvät kasvivalaisimet, ja olen jo useamman talven käyttänyt sitä onnistuneesti kaupan yrtti- ja salaattiruukkujen kasvattamiseen. Ihana vihreä pikkupuutarha keittiön työtasolla.
Pari viikkoa sitten pelastin kaksi pientä salaatin alkua talven alta kasvimaalta. Kryddassani on kaksi kerrosta ja päätin kokeilla toisessa niistä vesiviljelyä vielä kerran. Tällä kertaa kuitenkin modasin systeemiä hiukan ja hankin pienen pumpun kierrättämään säiliössä olevaa vettä. Pesin salaatintaimien juuret huolella puhtaaksi mullasta ja istutin taimet verkkoruukkuihin kevytsoran ja vermikuliitin seokseen (ainoaan käsillä olevaan materiaaliin). Yhteen ruukkuun tuikkasin lisäksi pari basilikan latvapistokasta. Lisäsin veteen vähän Puutarhan kesää (suhteella 10 ml/10 litraa vettä) ja käynnistin pumpun. Se on hyvin pieni, mutta pitää kuitenkin veden rauhallisesssa liikkeessä.
Tänään on tasan kaksi viikkoa istutuksesta. Näyttää siltä, että tällä kertaa kaikki sujuu oikein hyvin. Salaatit ovat kasvaneet huomattavasti ja niiden juuret ovat kauniit ja terveen näköiset. Basilikan pistokkaat ovat niin ikään kasvattaneet komeat juuret ja varsiin on tullut uusia lehtiä. Hometta ei näy missään.
Uskoakseni nuo salaatit alkavat olla syöntikokoisia viimeistään parin viikon päästä, ehkä jo aikaisemminkin. En ole vielä päättänyt, jatkanko kokeilua ja laitanko uudet siemenet itämään. Vähän kyllä kiinnostaisi nähdä, miten nopeasti salaatti tuossa kasvaisi ihan siemenestä alkaen. Ja toisihan se samalla vähän helpotusta puutarhattomaan aikaan, kun voisi seurata kasvua sisätiloissa.
Puutarhatontun päiväkirja 