Ilo asuu puutarhassa

Kuormalavat ovat olleet puutarhassa suosittuja ja trendikkäitä jo jonkin aikaa. Niinpä minunkin oli sitten aika tuunata oma lavani.

Perheenpää kävi hakemassa Topinojalta (kaatopaikka) varastokäyttöön kuormalavoja ja toi samalla yhden ylimääräisen minua varten.  Ystävällisesti hän myös muokkasi sen kukkaistutuksiin sopivaksi ja teki istutuslaatikoiden pohjat. Minun tehtäväkseni jäi pintakäsittely.

Halusin jotain muutakin kuin maalia pintaan. Halusin jotain hauskaa ja puutarhurin elämää kuvastavaa. Mutta mitä se voisi olla? Pitkällisten pohdintojen ja Pinterest-tutkimusten jälkeen päätin kirjoittaa lavaan puutarhaan sopivan lauseenpätkän

” ilo asuu puutarhassa ”

Käsialani ei ole hääppöinen eikä minulla ollut kokemusta etenkään maalilla kirjoittamisesta. Mietin mahdollisia vaihtoehtoja vapaaasta kaunokirjoittamisesta aina valmiisiin tarrakirjaimiiin, ja lopulta päädyin siihen, että tarvitsen sapluunan.

Internetin syövereistä löysin tekstisapluunoita myyvän Kaavain.fi -verkkokaupan. Yritys oli minulle tuntematon, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Suunnittelemani lause sapluunaksi tehtynä  maksoi postikuluineen vain noin 30 euroa. Ajattelin, että sellaisen summan voin sietää tappiona, jos verkkokauppa osoittautuisi epäluotettavaksi.

Valittavana oli useita eri fontteja ja niinpä päädyin siihen, että teen lauseen kahteen eri riviin kahdella eri fontilla. Näin tekstistä tulisi riittävän iso, niin että se olisi helposti luettavissa.

Ilokseni verkkokauppa toimi oikein hyvin, ja sapluunat saapuivat reilussa viikossa suoraan postilaaatikkooni, pieneen pahviputkeen pakattuina.

Maalasin ensin lavan kahteen kertaan vesiliukoisella Futura Aqualla hyvin haalean siniseksi. Vesiliukoinen maali ei ehkä ollut paras mahdollinen valinta kestävyyden kannalta. Mutta koska lava sijaitsee terassilla katon alla, saattaa se silti olla ihan riittävän pitkäikäinen.

Mutta miten toteuttaa sapluunamaalaus? Ajatuksissani spray-maalin käyttäminen alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Kuormalava makaamaan nurmikolle, sapluunat tarkasti paikoilleen teipin avulla ja lavan peittäminen muilta osin sanomalehtipaperilla. Mutta eihän siitä tullut hyvä! Sapluuna ei ollut tiiviisti kiinni pohjassa, minkä takia se falskasi kirjaimet reunoiltaan sumuisen tuhruisiksi.

Mutta en lannistunut. Maalasin suttuisen tekstin yli, ja päätin kokeilla seuraavaa neronleimaustani. Telasin sapluunan nurjalle puolelle tapettiliisteriä, kiinnitin sapluunat paikoilleen ja telasin tekstin maalilla.

Tällä tavoin tulos oli ehkä edellistäkin huonompi… Liisteriä oli selvästi liian vähän, eikä sapluuna tarttunut sen avulla kunnolla. Kirjaimet olivat jokainen enemmän tai vähemmän levinneet reunoiltaan ja lopputulos näytti vain ja ainoastaan epäonnistuneelta.

Kolmatta kertaa en enää halunnut yrittää, ja niinpä päätin ottaa pensselin kauniiseen käteen. Käytin tovin jos toisenkin siihen, että peitin pienellä tarkkuussiveltimellä  yli valuneet kirjainten reunat lavan vaaleansinisellä maalilla.

Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että tapettiliisterimenetelmä olisi ollut oikea, jos vain liisteriä olisi ollut tarpeeksi.

Tulihan siitä lopulta ihan hyvä, vaikka näin käytettynä sapluunat eivät ehkä ihan vastanneetkaan tarkoitustaan.

Lopuksi vuorasin istutuslaatikot jätesäkeistä leikkaamallani muovilla ja istutin alimmaiseksi mehikasveja. Ne eivät tarvitse paljon multaa ja paikkaan osuva iltapäiväaurinko saattaaa juuri ja juuri riittää niille. Keskimmäinen laatikko on syvin ja istutin siihen lobeliaa sekä kevätistutuksista virattomiksi jääneet orvokit. Ylimpään laatikkoon laitoin riippuvaa lankaköynnöstä sekä kaksi itse kasvattamaani vaniljanvalkoista samettiruusua.

Koska istutustila on käytännössä aika pieni ja matala, sekoitin multaan kastelukiteitä. Uskoakseni ne toimivat hyvin, ja niiden ansiosta kukille näyttäisi riitävän tarpeeksi kosteutta.

Mukavalta tuo lava nyt mielestäni näyttää, eikä sapluunan kanssa tuhraaminenkaan enää harmita. Oppia ikä kaikki!