Ohikiitävä toukokuu

Kuukausista ihanin on toukokuu. Puutarhurille se on myös kiireisin. Kaikki tapahtuu nopeasti; pitää kylvää, koulia, istuttaa, lannoittaa, leikata, tukea ja vaikka mitä muuta. Kun vielä palkkatyökin vaatii oman aikansa, niin eihän siinä ehdi edes blogia päivittää.

Toukokuun aikana kaikki tomaatit ja kurkut ovat päässeet paikoilleen kasvihuoneeseen. Big Sungoldia ja Perferct Flamea lukuunottamatta kaikissa tomaateissa on jo raakileita. Tänään bongasin myös kurkkujen ensimmäiset alut; hyvinkin jo parin sentin mittaisia. Parsaa on saatu omasta penkistä toukokuun alusta alkaen, nyt kausi alkaa päättyä. Hyvän kokoisia ovat olleet, mutta osa kuivuu niille sijoilleen ennen kuin ehtivät kasvaa. Olen aika varma, että kuivuminen johtuu muurahaisista, niitä on hiekkapenkeissä paljon.

Varhaiskevään taimikasvatuksia varten hankittu pikkukasvihuone on päässyt toiseen tehtäväänsä chilihuoneeksi. Sinne näyttää sopivan varsin sopuisasti kuusi kappaletta reilun kymmenen litran ruukkuja. Penkkejä en sinne suunnittele. Chilit kasvavat hyvin ruukuissaan, ja talven tullen huone on helppo siirtää takaisin ison kasvihuoneen sisään odottamaan uutta kevättä.

Kasvimaallakin kasvaa jo

Istutin esikasvatetut palmukaalit ja uutena kokeiluna varsiparsakaalit (broccolino) kasvimaalle jo toukokuun alkupuolella. Hyvin ovat lähteneet kasvuun. Suojasin ne alkuun tiukasti hallaharsolla ja vähän myöhemmin vaihdoin hyönteisverkkoon. Se on toisesta päästään muotoon ommeltu ja kiinnitetty tiukasti paikoilleenn joka syrjältään. Hyönteisverkon tekeminen oli aikanaan oma tarinansa > Tunarointia kerrakseen.

Esikasvatetut salaatit ovat kasvimaalla jo isoja, ja suoraan maahan kylvetytkin ovat pääsemässä hyvään kasvuun. Jo huhtikuun puolella kylvämäni mustajuuri on myös kauniissa kasvussa, mutta punajuuri on itänyt hiukan heikosti. Siihen tarvitaan vielä uusintakylvös.

Uusia perennoja ja havuryhmän parantelua

Talvi oli taas verottanut perennapenkistä Fire Chef- keijunkukkaa. Sinnikkäästi haluan kuitenkin pitää penkissä juuri sitä, ja tilasin taas kuusi uutta tainta Viherpeukalosta. Tämän punalehtisen keijunkukan vastavärinä olen useampana kesänä pitänyt harmaalehtistä tupsulaventelia. Se ei kuitenkaan ole koskaan talvehtinut ja nyt vaihdoin sen hopeamarunaan ’Valerie Finnis’. Se on ainakin talvenkestävä.

Havittelin penkkiin myös sinipallo-ohdaketta, mutta sitä ei tuntunut oikein löytyvän. Niinpä otin sen sijaan Viherlassilasta viisi komeapiikkiputkea ’Big Blue’.

Kauriit ovat ikävästi järsineet timanttituijan alaosaa havuryhmäksi kutsumastani penkistä. Havujen lisäksi siinä kyllä kasvaa myös alppiruusuja, atsalea ja riippahernepensas. Naapuri oli leikannut niin ikään kauriin syömämästä männystään alaoksat kokonaan pois. Se näytti mielestäni hauskalta ja niinpä tein tuijalle samoin. Kun sen alle näin tuli uutta tilaa, mahtui sinne hyvin äitienpäivälahjaksi saamani alppiruusu ’Merja’. Kuten saajansa, tämäkin Merja jää matalaksi ja mahtunee sen takia tuijan alle hyvin myös jatkossa.