Viime keväänä isoon särkyneeseen saviruukkuun tekemäni mehikasvipenkki sai nyt muuttua keijujen omaksi puutarhaksi.
Uskoakseni puutarhakeijut ovat aika pieniä, ehkä noin viisisenttisiä. Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta tällä olettamuksella lähdin mitoittamaan puutarhan kalusteita ja muita varusteita.
Lepohetkiä varten asettelin niille suojaiseen nurkkaukseen kaksi valkoista puutarhatuolia. Koska valitettavasti aina ei ole aurinkoista ja poutaa, valitsin tuolien materiaaliksi säänkestävän Polywoodin ®. Sehän ei ole tavallista muovia, vaan sellaista vähän hienompaa. Tuolien malli on klassinen, amerikkalaisen Adirondack-tuolin tyyppinen.
Lepotuolien vierelle laitoin vielä rungollisen, pallonmuotoon leikatun havupuun tuomaan vähän vihreyttä ja viihtyisyyttä. Istutin sen isoon saviruukkuun, toivottavasti pysyy hengissä :-). Ensin ajattelin jotain palmua, mutta se ei varmaan pärjäisi näin varjoisassa paikassa.
Tähän leponurkkaukseen kuljetaan mutkittelevaa ja kivettyä polkua pitkin. Onhan kiveys keijujen pikkujaloille mukavampi kuin pelkällä hiekalla asteleminen. Polkukivien askelvälin pitäisi olla keijuille sopiva. Tosin en ole ihan varma, kävelevätkö keijut samalla tavalla kuin me ihmiset. Ehkä ne vain liitelevät kevyesti? Ainakaan ne eivät juokse. Vai oletko joskus nähnyt juoksevan keijun?
Koska keijut ovat hilpeää joukkoa ja luullakseni varsin huvittelunhaluisia, ripustin niille vielä lautakeinun puun oksalle. Istuinosa on kierrätetty espanjalaisen kakkulaatikon kannesta ja narut laitoin käsille pehmeästä hamppunarusta.
Kelpaa siinä keijun keinutella!
Puutarhatontun päiväkirja 