(1.2.) Kasvihuoneessa piipahtaessani (tiedättehän, välillä siellä on pakko käydä talvellakin 🙂 ) huomasin, että talon seinustaa kiipeillyt köynnöshortensia oli romahtanut alas.
En tiedä köynnöksen ikää, se oli komean kokoinen jo taloon muuttaessamme 12 vuotta sitten. Talo on rakennettu vuonna -68. Rungon paksuudesta ja ryhmyisyydestä päätellen kynnös saattaa olla samaa ikäluokkaa.
Köynnös kasvaa talon päädyssä terassiseinän kahta puolta. Sen juuret ovat puutarhan puolella, mutta haarat ovat levinneet myös terassille seinän toiselle puolen. Köynnöksen katveessa terassilla olen uinaillut monet suloiset päiväunet puisella pihasohvallani.
Köynnös on kiipeillyt suoraan tiiliseinää pitkin, ilman mitään ritilöitä tai muita tukirakennelmia. Tähän asti se on pääosin kannatellut itse itseään, vain terassin puolella olen joutunut hiukan sitomaan ja ohjailemaan sitä. En tiedä, mikä sai sen nyt irrottamaan otteensa. Turussa ei juuri ole ollut lunta, mikä olisi voinut painaa sitä, ja tuskin tuuletkaan aivan seinää pitkin tuivertavat. Joka tapauksessa se on nyt irronnut puutarhan puolelta lähes kokonaan.
Luulen, että nyt alas romahtaneet haarat eivä tule enää uudelleen tarttumaan seinään. Sen takia Perheenpää hankki tukevia, nuorten puiden sitomiseen tarkoitettuja hihnoja. Hihnat ovat kumia, ja ne voi kiinnittää ruuveilla seinään ja sitoa köynnöksen päähaarat niiden varaan.
Yksi haara oli katkennut niin pahasti, että se täytyy leikata kokonaan pois. Mutta köynnös on iso eikä pieni harvennus tee sille pahaa. Tuskin kevään tullen vauriota enää edes huomaa. Ja se keväthän on täällä muuten aika pian!
PS. Lähempi tarkastelu osoitti, että romahtanut osa olikin katkennut lähestulkoon kokonaan juurta myöten 😦 . Eli aika vähän siitä sitten lopulta jäi uudelleen kiinnitettävää.
Puutarhatontun päiväkirja 