Vanhassa talossamme on iso kahden auton autotalli, jonne ei koskaan meidän aikanamme ole mahtunut yhtäkään autoa. Perheenpään mukaan minun puutarhatarvikkeeni, purkkini ja purnukkani ovat täyttäneet tilan niin äärilleen, että autotallien alkuperäinen tarkoitus, eli kajakkien ja maantiepyörien sekä niihin liittyvän välineistön säilyttäminen, on meillä lähes hävinnyt.
Kun toinenkin (ja samalla viimeinen) iso pihta pihallamme kaatui viime joulukuun Seija-myrkyssä, näki Perheenpää tilaisuutensa koittaneen. Jos pihtojen paikalla olisi puutarhavaja, pääsisi autotalli takaisin oikeaan tehtäväänsä, eli miehisten harrastusvälineiden tyyssijaksi. Tuumasta toimeen siis.
Puutarhavaja koottiin valmiista elementeistä, maalattiin värillisellä öljykuullotteella ja sisään kannettiin pari tehokasta hyllykköä.
Koska vaja on viistokattoinen, saimme räystään ja rännin ansiosta pihaamme myös ensimmäisen sadevesiastian. Tasakattoisessa talossamme sadevedet valuvat suoraan sadevesiviemäriin eikä niitä pääse käyttämään kasteluun. Jonkun vuoden meillä sentään on ollut kesävesikaivo, joten ei puutarhassa onneksi ole tarvinnut enää hanavettä käyttää.
Vaja ei ole suuren suuri, vain reilut 3 neliötä, mutta sellaisen rakentamiseen ei tarvita rakennus- tai edes toimenpidelupaa. Kai.
Tuohonkin tilaan mahtuu kuitenkin paljon ruukkuja, taimilaatikoita ja sekalainen seurakunta puutarhan työvälineitä. Uudet, taimien keväiseen kuljettamiseen tarkoitetut pikku kärrytkin saatiin sinne sopimaan. Lannoitteet ja torjunta-aineet sain luvan jättää autotalliin, koska en usko jäätymisen talvella tekevän niille hyvää.
Vajan seinustalta löysi paikkansa myös uuden kasvihuoneen alta evakkoon joutunut lumikärhö. Keskeneräisten rakennushommien takia kärhö-parka joutui viettämään alkukesän jätesäkissä. Sen takia se on tällä hetkellä paljon tavallista pienempi ja vasta aloittelee kukintaansa. Uskon sen kuitenkin asettuvan ja viihtyvän tuolla paikalla.
Puutarhatontun päiväkirja 