Vanha perennapenkki sai tänä keväänä uudet reunat teräksestä. Vanha puureunus oli iältään pitkälti toistakymmentä vuotta ja tullut jo hyvinkin tiensä päähän.
Valitsimme materiaaliksi teräksen, koska halusimme puisia reunoja pitkäikäisemmän ratkaisun. Corten-teräs on viimeaikoina ollut hyvin suosittua, ja hieno materiaali se onkin. Se on kuitenkin melko kallista, joten pääädyimme tavalliseen teräkseen eli ns. mustaan rautaan.
Materiaali hankittiin paikalliselta metallipajalta valmiiksi mittaan leikattuina levyinä, leyvyn paksuus on viisi millimetriä. Jos se kestää laivojen kansirakenteissa, se kestää kyllä meidän perennapenkissäkin. Lisäksi haettiin rautakaupasta erilaisia vahvikkeita varten metrikaupalla 30 x 30 mm kulmarautaa.
Perennapenkin muoto ja koko säilyivät kutakuinkin ennallaan, vain matalinta osaa korotettiin hieman. Penkki on kolmiosainen, eli siinä on kolme keskenään hieman eri kokoista ja eri korkuista suorakaidetta limittäin. Kokonaisuudessaan se ei ole suuren suuri, kaikkiaan vain noin kuusi neliötä.
Työ alkoi huhtikuussa sillä, että nostin kaikki penkissä olleet perennat ja istutin ne väliaikaisesti kasvimaalle. Sen jälkeen kaikki vanha multa lapioitiin kasaksi työmaan viereen. Siihen loppui minun osuuteni.
Mieheni oli jo aiemmin hankkinut hitsauskoneen, mutta kovin paljon hitsauskokemusta hänellä ei ole. Onneksi hitsaustaitoinen ystävä tuli hänelle kaveriksi, ja perennapenkin uudet reunat saatiin kokoon parissa päivässä.
Valmiiksi leikatut levyt koekoottiin ja suunniteltiin hitsausjärjestys ja tarvittavat tukirakenteet. Ensimmäisenä tehtiin korkein, neliönmallinen penkin osa. Se hitsattiin valmiiksi ja kannettiin sitten omalle paikalleen. Sen jälkeen hitsattiin kokoon muut, siihen kiinnitettävät osat.
Alla muutama kuva rakennustyöstä. Halutessasi saat kuvat isommiksi klikkaamalla. Sen jälkeen voit selata niitä pyyhkäisemällä tai kuvan reunoilla olevien nuolien avulla.
Jotta penkit kestäisivät siirtämisen ehjinä ja muodossaan, hitsattiin niiden kulmiin tuet kulmaraudasta. Ne poistettiin, kun koko komeus oli valmiina ja kaikki osat kiinni hitsattuina. Penkkien kulmiin kiinnitettiin pitkät 10 mm harjaterästangot, joilla osat ankkuroitiin maahan. Lisäksi levyjen alareunoihin hitsattiin pitkittäin kulmaraudat, etteivät painavat ja ohuet levyt uppoaisi maan sisään.
Loppuvaiheen kokoaminen oli melko työlästä, sillä kaikki osat piti saada sekä vaateriin että suorakulmaisiksi.
Tavoitteena oli saada penkin reunukset ruostumaan kauniisti. Sitä varten käsittelin ne ulkopuolelta kylläisellä suolavedellä. Kaksi kertaa riitti saamaan ruostumisen hyvälle alulle. Käytin suolaveden levittämiseen sivellintä, koska en halunnut suolaa joutuvan muualle kuin reunoihin. Sisäpuolta en käsitellyt lainkaan. Jo muutamassa viikossa reunukset olivat saaneet pintaansa kauniin ja tasaisen ruostekerroksen. Myös sisäpuolen yläreuna on vähitellen alkanut ruostua, itsekseen ilman suolaa.
Viimeistelin vielä koko penkin asentamalla sen ympärille entiset reunakivet. Lopuksi istutin suuren osan vanhoista kasveista takaisin, mutta tuli sinne jotain uuttakin. Kasveista ja istutustöistä tulee myöhemmin oma kirjoituksensa.
Puutarhatontun päiväkirja 