Heinäkuu on jo puolessa, ja kasvimaa alkaa näyttää varsin rehevältä.
Eihän se ole suuren suuri, mutta on sieltä jo satoakin saatu. Penkkejä on kuusi, kooltaan ne ovat 1,2 x 1,6 metriä. Käytännössä kasvimaan sortimentti on sama joka vuosi, pääasiassa vain lajikkeet vaihtelevat. Tässä linkki kevään kirjoitukseen Kasvimaan suunnitelma 2026. Viime kesänä valkosipuleihin iski ainakin sipuliverkkokoi ja luultavasti myös sipulinnäivete. Sen takia se on nyt poissa pelistä vielä tämän kesän, ehkä seuraavankin.
Munakoiso pääsi jatkoon
Valkosipulin tilalla kasvaa nyt toista kertaa munakoisoa. Se tuntuu menestyvän avomaalla hyvin, eli jossakin vaiheessa minun pitää saada penkkeihin sopimaan sekä valkosipuli että munakoiso.
Viime kesänä munakoisolajikkeena oli nepalilainen Wenta. Minulla oli kaksi puskaa, jotka antoivat satoa yhteensä nelisen kiloa. Ensimmäiset kypsyivät heinäkuun loppupuolella. Tässä linkki viime kesän kirjoitukseen Munakoisoa omasta maasta. Nyt on Wentan lisäksi kasvamassa toinenkin lajike, Teresa. Se tuntuu olevan Wentaa aikaisempi, sillä siinä on jo ensimmäisest kypsät. Wentassa ei ole vielä edes raakileita.
Palmukaalin uusi suojaverkko
Palmukaali on hyvässä kasvussa ja satoa voi jo kerätä. Palmukaali on aina vähän haasteellinen sen suhteen, saako sadon itse vai päätyykö se toukkien ruuaksi. Minulla on ollut kaalien suojana tukeva kehikko, jonka päällä on muotoon ommeltu tiheäsilmäinen verkko. Puista kehikkoa on aika painava käsitellä, ja sen takia poistin sen viime kesänä vähän turhan aikaisin. Kaaliperhosen toukat pääsivät sitten loppukesästä aika tehokkaasti temmeltämään eikä itselle jäänyt liikoja.
Tänä vuonna parantelimme kehikkoa ja teimme siihen kahdelle sivulle magneettikiinnitteiset verkkopaneelit. Ne on helppo ja kevyt irrottaa, kun täytyy päästä käsiksi kasveihin.
On siellä nytkin muutama reiällinen lehti, sillä ihan alkuunsa paneelit eivät kiinnittyneet kehikkoon aivan tiiviisti. Kun kaalikoit ilmaantuivat kesäkuun alussa sankoin joukoin, jokunen niistä pääsi livahtamaan verkon sisään. Lisäsimme paneeleihin tiivistenauhaa, eivätkä kaalinmussuttajat enää juhli 😈.
Pavut, juurekset ja muut herkut
Papua on tänä kesänä vain yhtä lajiketta; salkopapu Bobis a Grano Nero. Tarkoitus oli kasvattaa myös Ferraria, mutta useista yrityksistä huolimatta yksikään ei itänyt. Mutta tuo salkopapulajike on kyllä varsin tuottoisa, ja nyt siinä on jo ensimmäiset kukat.
Joskus myös mustajuuren itämisen kanssa on ollut vaikeuksia, mutta nyt suurin osa lähti kasvuun kerrasta. Vain pariin kohtaan jouduin laittamaan toisetkin siemenet. Lajikkeena on Schwarze Pfahl. Mustajuuri on tarkka siitä, että siemenet ovat tuoreita, vähänkään vanhat eivät tahdo itää. Muutoin mustajuuri on helppo ja vaatimaton kasvatettava. Se ei juuri kaipaa huomiota ennen syksyistä sadonkorjuuta. Ja mikä herkku se onkaan!
Punajuuret kylvin kesäkuun alussa kahdessa vaiheessa kahden viikon välein. Tällä tavoin satokautta voi hiukan tasoittaa ja pidentää. Lajikkeita on kaksi, eli sylinterinmuotoinen Opolski ja raidallinen Tonda di Chioggia. Ne ovat vasta aika pieniä, eli ensimmäisiä maistiaisia saa odottaa vielä tovin. Mutta kiirekös tässä.
Kesäkurpitsan kanssa taisin olla vähän myöhässä, sillä kylvin ne esikasvatukseen vasta toukokuun puolenvälin jälkeen. Lajikkeina ovat italialaiset Striato d´Italia ja Verte Non Coureuse d´Italia, yksi kumpaakin. Satoa ei vielä ole, mutta muutama alku näkyy kummassakin. Toivottavasti vain hedelmöitys olisi onnistunut ja alut kehittyisivät kauniisti isoiksi asti.
Salaatit ovat kasvaneet hyvin, ja ensimmäiset on kohta jo syöty. Lajikkeina on Merveille des quatre saisons, vihreä Salanova ja Frillice. Olen kylvänyt uusia jo pariinkin kertaan, viimeiset pikkutaimet istutin kasvimaalle eilen.
Oman ruuan kasvattaminen – vaikka ihan pienestikin – on valtavan palkitsevaa. Aina ei kaikki onnistu, mutta ei sekään ole maailmanloppu. Aina oppii ja aina voi yrittää uudelleen.
Puutarhatontun päiväkirja 