Joo joo. Kyllä tiedetään, että huhtikuu ei välttämättä merkitse kevään tasaista ja nopeaa etenemistä. Onhan meillä ”uusi lumi on vanhan surma”, ”kevät keikkuen tulevi”, ja muita sattuvia sananparsia, jotka muistuttavat meitä kevätsäiden oikullisuudesta. Mutta kyllä minä silti niin mieleni pahoitin, kun aamulla ikkunasta avautui valkoinen lumimaisema. Lunta oli satanut ainakin kymmenen senttiä, eikä se ollut mitään saman tien pois sulavaa sorttia. Pakkasen lisäksi myös navakka tuuli puhalsi pois viimeisetkin kevätajatukset.
Parin edeltävän viikon aikana puutarha oli alkanut vähitellen vapautua lumesta ja paksusta jääkerroksesta. Päivälämpötilat olivat parhaimmillaan kivunneet kymmeneen asteeseen, vaikka yöt olivatkin vielä kylmiä. Olin vaihtanut kanervat ja muut talvikukat keväisiin narsisseihin ja helmililjoihin. Viikonvaihteessa olin aloittanut kasvihuonekauden, eli siirtänyt kaikki taimet pieneen lämmitettävään, ison kasvihuoneen sisällä olevaan taimihuoneeseen.
No, nyt saamme uudelleen odottaa lumien sulamista ja varautua siihen, että kaikki narsissit eivät tuolta lumen alta ehkä enää nouse. Mutta taimet saavat nyt kaikesta huolimatta pysyä taimihuoneessa. Enhän niitä sieltä lumituiskussa oikein voisi pois kuljettaakaan. Lämpöpuhaltimen termostaatti on säädetty 13 asteeseen, ja kun aurinko ei paista, ei lämpötila tuosta juuri nouse päivälläkään. Onneksi reilun neliön kokoisen kopin lämpimänä pitämiseen ei tarvita kovin paljon sähköä. Aikaisempina vuosina sähköä on kulunut vajaassa kahdessa kuukaudessa noin 25 euroa.
Tomaateille viileähköt olosuhteet ovat ihan OK, mutta chilit tietysti mieluummin olisivat vähän lämpimämmässä. Eikä valon määräkään taimihuoneessa nyt ole ihan kummoinen, kun kasvihuoneen katto on lumen peitossa.
Mutta näillä mennään. Ja eiköhän se kevätkin sieltä jossakin vaiheessa tule takaisin.
Puutarhatontun päiväkirja 