Espanjansiruetana maassa.

Etanajahdissa

Etanat ja kotilot voivat olla puutarhassa todellinen riesa. Kun muutimme tähän kotiimme 17 vuotta sitten, oli puutarha pahuuden vallassa ja luultavasti kaikki Turun espanjansiruetanat olivat asettuneet sinne.

Ankaran keräämisen ja ankaran talven jälkeen ne hävisivät, ja olemme saaneet siitä lähtien olla niiltä aika hyvin rauhassa. Muutamia yksilöitä kesässä on saattanut näkyä, mutta ei enempää. Jonkun verran on viime vuosina näkynyt myös lehtokotiloita. Onneksi kasvimaalla ei kumpaakaan juuri ole ollut, vaan ovat keskittyneet muualle puutarhaan.

Mutta valppaana pitää olla koko ajan. Pyrimme pitämään pihan ja puutarhan siistinä, niin ettei missään olisi oikein otollista paikkaa etanoiden ja kotiloiden olla ja lisääntyä. Robotti pitää nurmikon lyhyenä ja pensaiden ja muiden istutusten alustat harvoidaan puhtaiksi syksyn lehdistä. Joka ikinen etana tai kotilo kerätään ja hävitetään saman tien. Hävitysmetodini on kerätä etanat pihdeillä purkkiin ja kaataa kiehuvaa vetttä päälle. Kotiloita joskus myös murskaan ja jätän maahan; uskoakseni linnut niitä sitten käyvät syömässä.

Tänä kesänä on valitettavasti näkynyt sekä espanjansiruetanoita että lehtokotiloita poikkeuksellisen paljon. Se tarkoittaa pariakymmentä espanjansirua ja muutamia kymmeniä lehtokotiloa. Niitä on ollut varhaiskeväästä alkaen ja harmikseni olen löytänyt espanjansiruetanoita nyt myös salaattipenkistä.

Oli aika ryhtyä etanajahtiin.

Ensihätään liimasin salaattipenkin yläreunaan kuparinauhaa. Sen pitäisi antaa kostealle etanalle pieni sähköisku eikä etana sen takia ylittäisi nauhaa. Pois keräämieni etanoiden jälkeen ei salaattipenkissä ole näkynyt uusia. En silti tiedä, toimiiko nauha oikeasti.

Kuparinauhan pitäisi estää etanoita kiipeämästä penkkiin.

Tontin rajalla on mongolianvaahteroita, joiden alla kasvaa muun muassa kuunliljoja, vuorenkilpeä, sinivuokkoa ja jouluruusua. Siellä on varjoisaa ja kosteaa ja helposti sinne kertyy myös lehtijätettä puista ja muista kasveista. Etanoiden ja kotiloiden kannalta oikein ihanteellinen paikka siis. Siivosin puiden alustat puhtaiksi ja löytyihän sieltä parikymmentä lehtokotiloa. Yhtään espanjansirua en nähnyt.

Seuraavaksi tyhjennettiin niin sanottu rytökasa, eli vietiin puutarhatöistä kertyneet mullat, risut, haravointijätteet ynnä muut peräkärryllä Topinojan jätekeskukseen. Lopuksi ripottelin sekä mongolianvaahteroiden alle että rytökasan paikalle vielä Ferramol-rakeita.

Tiedän, että muutamat kymmenet kotilot ja etanat eivät ole yhtään mitään verrattuna niihin seutuihin, joissa esimerkiksi lehtokotiloita esiintyy massoittain. Toivon, että näillä keinoin saamme pidettyä nilviäiset kurissa ja jatkossakin vältymme suuremmalta invaasiolta.

Pääkuva: Kjetil Lenes, Wikimedia Commons, CC BY 2.5 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s