Kyllä on toukokuu kiireistä aikaa kotipuutarhurilla. Ensin kevät matelee ja koettelee tarhurin kärsivällisyyttä, ja sitten yhtäkkiä pitäisikin kaikki saada tehtyä ja valmiiksi samantien. Käännetään, kalkitaan, ruopsutetaan, kitketään, puretaan, rakennetaan, puhdistetaan, kylvetään ja istutetaan. Ja kanankakka haisee!
Toukokuun ensimmäisestä viikosta alkaen Turussa on ollut hyvin lämmin, äitienpäivän tietämillä suorastaan helteistä.
Ensimmäisenä toukokuun viikonloppuna purin pois kuplateltan kasvihuoneen sisältä ja pesin kasvihuoneen sisältä ja ulkoa. Jostakin syystä pesu oli tänä vuonna kovin työlästä ja aikaa kului paljon. Tosin tein perusteellista työtä, ja puhdistin mm. seinien ja katon liitokseen kasvaneen levän pois. Käytin sekä höyry- että painepesuria ja lopuksi vielä ulkopuoliseen pesuun ihan tavallista pesuharjaa. Vesiletkuun liitetty auton pesuharja ei toiminut; olisin tarvinnut sadevaatteet suojakseni.
Pesun jälkeen istutin tomaatit paikoilleen. Taimet olivat tänä vuonna poikkeuksellisen vankkoja eivätkä ole oikeastaan kaivanneet mitään tukea. Kuplahuoneessa kasvaminen lienee tehnyt niille hyvää. Istutusvaiheessa Tomatoberryssä oli kukat ja viikon päästä kaikki muutkin olivat kukassa. Nyt Tigerellessa on jo ensimmäiset raakileet.
Koska säät olivat lämpimät, siirsin chilit kasvupaikalleen puutarhavajan seinustalle. Vanha istutuspenkki sai uuden tehtävän chiliruukkujen suojana ja kasvualtaana. Vuorasin penkin muovisäkeillä ja laitoin parikymmentä senttiä lecasoraa pohjalle. Lecasorapohja toimii toivoakseni ikään kuin altakastelusäiliönä, josta kasvit ottavat vettä sen verran kuin tarvitsevat. Ylimääräinen vesi valuu ulos penkin sivuissa olevista reijistä.
Kasvimaa on nyt kokonaan käännetty, kalkittu ja lannoitettu. Kylvin mustajuuren toukokuun alussa ja samaan aikaan kylvin suoraan maahan myös muutaman saalaatin. Kasvihuoneessa esikasvattamani saalaatit istutin kasvimaalle viikko sitten. Myös syksyllä istuttamani valkosipulit ovat kasvimaalla hyvässä kasvussa.
Kurpitsat olivat venähtäneet jo aivan liian isoiksi pienissä taimiruukuissaan. Sekä kesäkurpista Lungo di Firenze että minikurpitsa Baby Bear ovat minulle uusia enkä siis tiedä niiden kasvuominaisuuksista. Syynä niiden suureen kokoon lienee kuitenkin ennnen kaikkea liian varhainen kylvö.
Vaikka on vielä aikaista, istutin kuitenkin ensimmäiset niistä ulos kasvimaalle eilen. Yö olikin kylmä, mutta paksun hallaharson alla näyttävät selvinneen hyvin. Laitoin viikko sitten varuiksi uudet siemenet itämään, jos noiden kanssa käykin huonosti. Joka tapauksessa lisätaimia tarvitaan, koska yksi kesäkurpitsa meni jo poikki.
Tänä vuonna minulla on kokeilussa uusi katemateriaali. Robottiruohonleikkurin jäljiltä ei saa kerättyä ruohosilppua, joten päätin kokeilla kasvimaan kattamiseen hamppukatetta. Kate on hiukan levymäiseksi puristettua hamppukuitua, jota oli aika helppo repiä ja levittää. Laitoin katetta noin kymmenen sentin vahvuudelta, mikä taitaa olla hiukan liioiteltua. Silti yksi kuudentoista kilon paali näyttää riittävän hyvin minun pienille viljelyksilleni. Syksyn tullen kate käännetään maahan, missä se parantaa maan rakennetta ja lisää humuspitoisuutta.
Oleskelupihan puolella kevään projekti oli terassin edustalla kituneen nurmikon korvaaminen sorapinnalla ja laattapolulla.
Olen tyytyväinen lopputulokseen eikä se mielestäni näytä liian kiviseltä, vaikka sitä hiukan pelkäsin. Havut, perennapenkki ja Välimeren alueen kasvit tuovat kuitenkin vihreyttä ja tulevat itse asiassa esille aiempaa paremmin.
Puutarhatontun päiväkirja 