Ihana kalamondiini

Ostin maaliskuun alussa Plantagenista pienen sitruspuun, Citrus calamondinin. Suomeksi tuo taipuu muotoon kalamondiini tai hapankvatti. Serkkunsa kumkvatti on makea ja suuhunsopiva, mutta hapankvattia ei irvistelemättä maistele. Se on mielestäni jopa limettiä happamampi ja lisäksi hyvin kitkerä. Ei siis mikään herkkupala, mutta hauskan näköinen pikku puu se oransseine hedelmineen on.

Hedelmät ovat säilyneet puussa nyt jo puoli vuotta, eli ne ovat todella pitkäaikainen ilo. Vasta tällä viikolla ensimmäiset niistä ovat pudonneet pois. Ja mikä parasta; puu on ruvennut kukkimaan. Eli parhaassa tapauksessa voin odottaa uusia hedelmiä jossakin vaiheessa.

Kalamondiinin kukat ovat hyvin pienet, valkoiset ja erittäin hyvän tuoksuiset. Tällä hetkellä kukkia on hiukan toistakymmentä, mutta ehkä niitä tulee vielä lisääkin.

Kesän kalamondiini on viettänyt ulkona. Joidenkin tietolähteiden mukaan kalamondiini kukkii parhaiten huoneenlämmössä,  ja koska yötkin alkavat jo kylmetä, toin sen tällä viikolla sisälle työhuoneeseeni. Uskon, että ainakin alkusyksyn se viihtyy paikallaan ikkunan ääressä.

Vaikka kalamondiini kesällä arvostaa säännöllistä lannoitusta, talvella sitä lannoitetaan hyvin niukasti tai ei ollenkaan. Myös kastelun tulee olla maltillista; sitä vähemmän, mitä viileämpää. Aivan rutikuivaksi kasvia ei kuitenkaan kannata päästää.

Kalamondiinin talvehtimisesta sisätiloissa on hyviä kokemuksia. Mutta jos se alkaa mennä huonoon kuntoon, voin myöhemmin syksyllä siirtää sen autotallin viileyteen. Olen jo hankkinut sinne tarvittavat kasvilamput, joiden alle kokoan kaikki välimerenkasvini talvehtimaan.