Paunikosta ja muratista tehdyt kokedama-pallot.

Kokedaman teossa

Kolmisen vuotta sitten osallistuin illan mittaiselle kokedamakurssille. Kokedama tulee Japanista ja tarkoittaa sammalpalloa, jonka sisään on istutettu kasvi. Kokedaman voi ripustaa roikkumaan tai asettaa sopivaan astiaan.

Kokedaman tekeminen oli hauskaa ja jollakin tavalla hyvin rentouttavaa. Savipallon pyörittämistä, sammaleen käärimistä, metreittäin vihreää rautalankaa, ähinää kieli keskellä suuta. Lopulta valmiina oli elämäni kaksi ensimmäistä kokedamaa: yksi rahapuu ja yksi tähtimäinen mehikasvi. Jälkimmäinen ei ollut kovin pitkäikäinen, mutta rahapuu on viihtynyt erinomaisesti ja kasvanut paljon kolmen vuoden aikana.

Tämän kesän puutarhaistutuksissa oli muutama mehikasvi ja yksi pieni muratti. Halusin pelastaa ne tulevan talven alta ja kutsuin ystäväni mukaan kokeilemaan kokedaman valmistamista. Kurssilla oli ollut sopiva kasvualusta ja sammaleet valmiina, nyt ne piti hankkia itse. Tilasin Raisio Bonsai -liikkeestä akadamaa, eli japanilaista savirouhetta, joka pystyy pidättämään suuren määrän kosteutta. Se on kallista, mutta voin käyttää sitä myös bonchien (bonchi = bonsai + chili) kasvattamisessa. Käsittääkseni akadaman sijasta voi käyttää myös kissanhiekkaa tai ihan vaan tavallista savipitoista maa-ainesta.

Ystäväni toi sammaleen omasta metsästään ja muut tykötarpeeet eli rautalangat ja narut löytyivät entuudestaan.

Akadamasta ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta arvelen että yksinään se ei olisi kokedamassa hyvä tai ainakin olisi turhan kallista käyttää pelkästään sitä. Niinpä sekoitin akadaman Novarbon MossGrow turvemultaan. En mitannut tarkasti, mutta näppituntumalla akadamaa tuli noin neljännes tai kolmannes mullan määrästä. Vettä sekaan sen verran, että seos muuttui muovailtavaksi ja koossapysyväksi massaksi. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, miten tämä kasvualusta toimii pidemmän päälle, mutta ainakin sen työstäminen palloksi oli helppoa. Helpompaa kuin kurssilla käytetty seos.

Teimme kaksi kokedamaa kumpikin. Itse valitsin muratin ja pienen paunikon, ystäväni otti myös paunikon ja valitsi toiseksi tumman, tähtimäisen mehikasvin.

Puhdistimme kasveista vanhat mullat pois ja aloimme muovata juurien ympärille käsissämme savipalloa. Savesta voi oman halunsa mukaan muovata mahdollisimman täydellisiä palloja tai voi olla vähän suurpiirteisempi. Meitä pieni epätäydellisyys viehätti enemmän. Tärkeintä on, että pallo on kiinteä ja pysyy hyvin koossa. Mietimme, että ehkä apuna voisi tarvittaessa käyttää sukkahousuja? Meidän pallomme pysyivät kuitenkin ehjinä ilman apuvälineitäkin emmekä lähteneet kokeilemaan.

Sammaleen kääriminen pallon ympärille on mielestäni kokedaman vaikein vaihe. Tällä kertaa se kuitenkin sujui aika helposti, sillä ystäväni tuomat sammaleet olivat täydellistä kokedamamateriaalia. Isoja ja ohuita leyvjä, joista oli helppo saada pallolle ehjää sammalpintaa. En valitettavasti tunne sammalia, mutta mahdollisesti ne olivat seinäsammalta. Kun sammal on asettunut pallon pintaan kauniisti, se kiinnitetään kieputtamalla rautalankaa tai narua ristiin rastiin pallon ympärille. Uskoakseni hiukan liikaa on tässä tapauksessa juuri sopivasti. Itse käytin murattiin juuttinarua, muihin laitoimme vihreää ohutta rautalankaa.

Mitä isompina paloina sammal on, sitä helpommin sen saa käärittyä savipallon ympärille.

Jos kokedamat haluaa ripustaa, työnnetään pallojen läpi lopuksi vahva rautalanka tai ohut metallipuikko, jonka yläpää taivutetaan ripustuslenkiksi. Jotta puikon saa varmasti oikeaan kohtaan, kannattaa työntää se ensin suorana läpi yläkautta, taivuttaa sitten alapäähän pieni koukku ja vetää se pallon sisään piiloon. Puikon yläpää taivutetaan vielä lenkiksi ja niin kokedama on valmis. Halutessaan kokedaman voi asettaa myös vadille tai muulle alustalle.

Uudet kokedamat pääsivät ikkunalle muiden riippuvien kasvien viereen. Vasemmalla näkyy aikaisemmin kurssilla tekemäni rahapuukokedama.

Kokedamat kastellaan upottamalla ne vesiastiaan. Kurssilla neuvottiin, että kastella saa vasta, kun pallo on täysin kuiva. Sen tuntee painosta. Itse olen laittanut rahapuukokedamani vesiämpäriin noin kerran kuussa ja pitänyt sitä vedessä vähintään vartin. Sitten tiskialtaan päälle hetkeksi kuivumaan. Kesällä olen lisännyt veteen hiukan nestemäistä lannoitetta. Monissa ohjeissa neuvotaan kastelemaan kerran viikossa muutama minuutti. Se tuntuu minusta paljolta, ja vaarana on kokedaman kuoleminen liialliseen märkyyteen. Tietysti pallon koolla on merkitystä. Mitä isompi pallo, sitä harvemmin kastelua varmaan tarvitaan.

Meillä vierähti kokedamojen parissa pari tuntia. Puuha oli hauskaa ja palkitsevaa. Ja tulihan niistä tosi kauniit!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s