Lopetin parikymmentä vuotta jatkuneen akvaarioharrastukseni viime kesänä. Värikkään riutta-akvaarion jälkeen olohuoneen seinusta näytti kovin autiolta ja valittelin sitä pojalleni. Hän ehdotti oitis, että siihenhän sopisi pieni kasvihuone. Kyllä poika äitinsä tuntee ❤️. En tiedä, miten tosissaan poika oli, mutta jo seuraavana päivänä meille kuitenkin haettiin Bauhausista Julianan Urban City -kasvihyllykkö. Tässä minikasvihuoneessa on mustaksi maalattu alumiinirunko ja kirkkaat lasit, lisäksi pari puista hyllytasoa sekä nahkaremmeillä ripustettavat yrttihyllyt. Kasvihyllykön leveys on 80 cm ja ja syvyyttä on vain 40 cm.
Sisätiloissa kun ollaan, piti kasvihuoneeseen asentaa myös valaistus. Jotain kevyttä ja ilmavaa sen piti olla. Keksin mielestäni lähes nerokkaan ratkaisun ja kiinnitin kasvihuoneen yläpäätyihin kaksi paria ohuita ketjuja. Niiden varaan ripustin Nelson Gardenin 15 watin ledilistat. Valaisimien korkeutta voi helposti säätää ketjujen ja niihin pujotettujen nyörilukkojen avulla. Lisäksi ruuvasin yhden ledilistan toisiksi alimman hyllytason alapintaan. Kytkin listat sarjaan välijohdoilla, niin että kolmea valaisinta kohden tarvitaan vain yksi muuntaja ja pistoke. Valoa ei wateissa ole paljon, mutta tuntuu se riittävän.
En ole erityisemmin innostunut niin sanotuista viher- tai koristekasveista eikä meillä niitä juuri olekaan. Sen takia olohuoneen minikasvihuonekin on pyhitetty hyötykasveille. Alun perin suunnittelin kasvattavani siellä talviset salaatit vesiviljelyssä ja lisäksi vähän yrttejä, sekä mahdollisesti myöhemmin sijoittavani sinne myös pari bonchia eli bonsai-chiliä.
Ihan sillä tavoinhan se ei lopulta mennyt, mutta sinne päin kuitenkin. Syyskuun alussa laitoin itämään muutaman salaatin, paria eri basilikaa ja timjamia. Suunnittelin minikasvihuoneen alimmalle tasolle parvekelaatikkoon pienen NFT-vesiviljelyjärjestelmän, jonka Perheenpää ystävällisesti toteutti. Vesiviljely on kokemukseni mukaan ehdottomasti tehokkain tapa kasvattaa salaattia sisätiloissa. NFT (Nutrient Film Technique) -järjestelmässä kasvit kasvavat verkkoruukuissa hieman kallellaan olevalla tasolla, jonka pohjalla virtaa jatkuvasti ravinneliuosta. Omatekoisesta NFT:sta tuli toimiva ja salaatit kasvoivat siellä hyvin. Systeemi olisi kuitenkin tarvinnut vielä pientä viimeistelyä, sillä en saanut vettä kierrättävää vesipumppua pysymään kunnolla kiinni, minkä takia se resonoi välillä turhan äänekkäästi.
Yrtit istutin idättämisen jälkeen Orthexin pieniin altakasteleviin Eden-yrttiruukkuihin. Käytän niissä kasvualustana Seramis-savirouhetta. Yritän välttää minikasvihuoneessa tavallista multaa ja siinä viihtyviä harsosääskiä ja muita ötököitä. Lisäksi Seramista voi käyttää uudelleen ja uudelleen, mikä on hyvä juttu. Siemenestä kasvattamieni yrttien lisäksi laitoin minikasvihuoneeseen myös pari kaupan yrttiä. Ei olisi kannattanut, sillä todennäköisesti niiden mukana sain kasvihuoneeseen ripsiäisiä. Eniten niitä oli yrttihyllyillä, mutta vähän vioitusta näkyi myös vesiviljelyssä olevilla salaateilla.
En edes yrittänyt ripsiäisten hävittämistä kasveista, vaan tyhjensin koko kasvihuoneen ja heitin kaikki ulos. Puhdistin välineet ja kasvihuoneen perusteellisesti ja pidin sitä täysin tyhjänä jonkin aikaa. Samalla päätin luopua vesiviljelystä, kunnes keksin pumpun kiinnitykseen toimivan ja hiljaisen ratkaisun.
Yrttien lisäksi myös salaatit kasvavat nyt Seramis-rouheessa ja Eden-ruukuissa. Erityisesti pinaattikiinankaali eli paksoi kasvaa nopeasti, samoin rucola.
Kylvin marraskuussa ensimmäiset uuden kauden chilit. Ne tuntuvat viihtyvän sisäkasvihuoneessa niin hyvin, että taidan varata sieltä yhden hyllyn kokonaan chilien taimikasvatukseen. Pienen terraariolämmittimen avulla lämpötila on noin 25 astetta, ja lasien sisällä myös ilmankosteus on uskoakseni chileille aika sopiva.
Chilin ja salaatin kasvattaminen olohuoneessa ei liene järin viisasta puuhaa, mutta kyllä se puutarhatontun talviterapiasta käy.
Puutarhatontun päiväkirja 