Satokausi jatkuu

Vaikka lopetin jo kasvihuoneen lämmittämisen, on siellä vielä hiukan kypsiä tomaatteja poimittaviksi, kuten myös vähän viinirypäleitä ja muutamia ananaskirsikoita. Kasvimaalta satoa sen sijaan tulee enemmänkin.

Eilen keräsin toisen kerran violettia salkopapua pakkaseen. Niitä oli vielä useampi litra, eli kaiken kaikkiaan papusato oli kylmästä kesästä huolimatta ihan hyvä.

Palmukaalit ovat kasvaneet rehevästi ja niissä riittää syötävää. Paitoksia, piirakoita, smoothieita ja putinkia on valmistettu heinäkuusta lähtien eikä loppua näy. Palmukaalin maku on hienostunut, ja sopii sen takia mielestäni erityisen hyvin ruokiin, joissa ei tarvita kovin pitkää haudutus-/kypsennysaikaa. Tuntikausia poriseviin patoihin käy hiukan krouvimpikin kaali.

Myös punajuurta on yllin kyllin. Kylvin kahta eri lajiketta samanaikaisesti, ja toistin kylvön reilun kolmen viikon päästä.  Ajatus oli, että näin satoa tulisi tasaisemmin ja pidempään. Aika hyvin se onnistuikin. Ensimmäinen kylvö on lähes syöty, toisesta ei ole nostettu vielä yhtään.

Kylvöjen kasvussa näkyy selvä ero. Ensimmäiset kasvoivat nopeasti, ja useimmat niistä todella isoiksi. Eilen otin maasta 800 grammaa painavan raidallisen punajuuren.  Sen halkaisija oli reilusti toistakymmentä senttiä. Toisen kylvön punajuuret ovat jääneet selvästi pienemmiksi, mutta ovat nekin ihan kunnollisen kokoisia.

FBE9073A-3529-4A66-9169-9BA1317BBBEE
Chioggia-punajuuri on hauskan raidallinen eikä juuri värjää.

Löysin taannoin Helsingin Sanomista oivallisen reseptin, mihin upottaa sekä punajuurta että lehtikaalia. Herkulliseen uunivuokaan tulee belugalinssejä, paahdettuja punajuuria, lehtikaalia ja fetajuustoa. Olen sovittanut reseptiä miten milloinkin, mutta aina tulos on ollut maukas.

500 g (3 isoa) punajuuria
100 g belugalinssejä
3½ dl vettä
1kasvisliemikuutio
200 g lehtikaalia
2 rkl voita
300 g fetajuustoa

Sekoitan kypsät punajuurilohkot, silputun lehtikaalin, keitetyt linssit ja murennetun fetan keskenään ja kaadan voinokareiden päälle uunivuokaan. Useimmiten sekaan menee mustapippuria ja makeaa chilikastiketta. Toisinaan ripottelen pinnalle vielä hiukan tavallista juustoraastetta, eli sekin toimii, vaikka ei alkuperäiseen ohjeeseen kuulukaan. Parikymmentä minuuttia uunissa valmistaa tämän herkun joko sellaisenaan syötäväksi tai lisäkkeeksi muulle ruualle. 

Myös persilja kasvaa kasvimaalla vielä voimallisesti. Alun perin jaoin yhden taimiruukun neljään osaan. Pienet tupsut lähtivät hyvin kasvuun ja levisivät pian muhkeiksi pensaiksi. Olen pakastanut persiljaa talvenvaralle ja antanut ystävillekin useampaan kertaan. Ja aina sitä vaan riittää.

Mustajuuren satokausi on vasta edessä. Nekin ovat kasvaneet hyvin ja ainakin lehvästö näyttää rehevältä.  Yksi niistä on intoutunut kukkimaankin. En oikein tiedä, mitä se merkitsee tai miksi niin on käynyt. Olen aina kasvattanut mustajuurta yksivuotisena. Kylvö keväällä, syksyllä on syöty, ja usein viimeiset juuret ovat jääneet maahan odottamaan seuraavan keväään sadonkorjuuta.

Mustajuuri on parsan veroinen herkku, ja todella odotan, että saamme ensimmäiset niistä lautaselle voisulalla valeltuina ja parmesaanilla hunnutettuina.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: