Äitienpäiväkukat

Meillä on tapana äitienpäivänä käydä jossakin puutarhaliikkeessä ostamassa äitienpäiväkukat. Mennään kolme polvea yhdessä: anoppi, minä ja Perheenpää ja meidän lapset. Tänä vuonna Perheenpää ei ollut mukana.

Yleensä käymme Kauppilan puutarhassa, uudelta nimeltään Flör.  Niin tänäkin vuonna.

Valitsin itselleni uuden alppiruusun havu-/rhodoryhmään istutettavaksi. Viime kesänä ostin siihen hätäisenä heräteostoksena upeassa kukassa olevan Hachmann’s Charmant- nimisen lajikkeen, mutta se ei selvinnyt talvesta. Talvenkestävyys ja selviytymismahdollisuudet olisi toki ollut helppo tarkistaa netistä, mutta enpä tullut sitä tehneeksi.

Tänä vuonna olin viisaampi ja tutkin tarjolla olevaa valikoimaa jo etukäteen. Tällä kertaa kiinnitin huomiota erityisesti talvenkestävyyteen, mutta myös kasvutapaan. Valitsin Royal-alppiruusun, jotka ovat suomalaisten ja keskieuroopalaisten lajikkeiden risteytymiä, tuotantomaa Puola. Niiden pitäisi kestää kunnolla pakkasta, jopa 30 asteeseen. Näin niistä sanotaan Viherrinki-sivustolla.

Halusin melko matalan ja tiiviskasvuisen lajikkeen, koska paikka on ryhmän reunalla muiden edessä. Valitsin alle metrin korkeuteen jäävän Royal Rosyn, jolla on vaaleanpunaiset kukat kesäkuussa.

Royala Violet olisi ollut myös hyvin kaunis, mutta se olisi ollut hiukan turhan korkea (1,5 – 2 m).

Ostin samalla reissulla myös viisi tupsulaventelia (Lavandula stoechas) perennapenkkiin. Minulla oli niitä ensimmäisen kerran viime kesänä ja tykästyin niihin kovasti. Kukkivat ahkerasti ja pitkään, mutta valitettavasti eivät talvehtineet. Suojasin ne kyllä hyvin talvensuojaturpeella, mutta ei se näköjään auttanut. Onneksi niitä oli nyt jälleen saatavilla.