Parsa-aika on käsillä jo ihan kohta. Itse asiassa ensimmäinen nuppu pilkistää jo hiekan seasta. Mikä ei ole pelkästään hyvä juttu, koska ensi viikoksi on luvassa jälleen hyvin kylmää säätä, räntää, vettä ja rakeita.
Meillä parsapenkkejä on kaksin kappalein, isommassa on kymmenkunta yksilöä ja pienessä kolme. Penkit on aikanaan perustettu hyvin ja huolellisesti, ja olen yrittänyt pitääkin ne kunnossa. Mitään varsinaista hoitoahan parsa ei juuri tarvitse, kunnon lannoitus kanankakalla sadonkorjuun jälkeen riittää. Meillä syödään vihreää parsaa, joten ei tarvitse huolehtia edes hiekkaharjujen kokoamisesta.
Mutta rikkaruohot tulisi pitää kurissa ja siinä se suurin homma taitaa ollakin. Ihan käsittämättömän paljon sieltä aina puskee ruohotupsuja, vesiheinää, voikukkaa ja muuta rikkakasvia. Puhdistan penkit aina keväällä ennen parsan kasvuunlähtöä, kesällä ainakin yhden kerran ja yleensä syksylläkin yritän jaksaa kaivella ainakin isoimmat rikkakasvustot.
Puhdistin molemmat penkit perjantaina, joten sen puolesta kaikki on valmista parsakautta varten.
Yksi parsan juurakko voi tuottaa satoa parikymmentä vuotta ja enemmänkin. Nämä meidän parsat alkavat olla kymmenvuotiaita, joten ne taitavat nyt olla kutakuinkin parhaassa satoiässä.
Arvelen, että parsa on herkullista valmistaapa sen millä tavoin tahansa. Tai vaikka ei edes valmistaisi; vihreää parsaa voi napsia ihan tuoreenakin.
Kun haluaa kokeilla parsan kanssa jotain muuta kuin voisulaa ja parmesaania, voi sen valmistaa vaikka puolalaiseen tapaan. Parsa Polonaise on yksi omista suosikeistani.
- Tuoretta parsaa, noin 20 kpl, makusi mukaan vihreää tai valkoista
- 2 kovaksikeitettyä kananmunaa
- ½ dl hienonnettua persiljaa
- 2 rkl voita
- 1 dl murennettua, edellispäivän vaaleaa leipää
- suolaa ja valkopippuria
Kuori ja puhdista parsat nupusta tyviosaan päin (vihreää ei tarvitse edes kuoria), leikkaa pois kuiva tyviosa. Keitä napakan kypsäksi 5 – 10 minuuttia; vihreää vähemmän, valkoista pidemmän aikaa.
Hienonna munat ja persilja, mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Paista murennettu leipä voissa kullankeltaiseksi.
Nosta parsat lämpimille lautasille. Ripottele päälle persiljaa, hienonnettua kananmunaa ja juuri paistettuja leivänmuruja. Tarjoa heti.
Halutessasi voit kypsentää parsat myös uunissa (225 astetta). Laita parsat uunipelille, ripottele päälle öljyä, suolaa ja sokeria ja sekoita hyvin. Kypsennä uunissa 12–15 minuuttia, niin että parsat paahtuvat ja nuput saavat kullanruskean värin.
Puutarhatontun päiväkirja 
Parsa sisältyy vahvasti lapsuuteni muistoihin; perheelläni oli siirtolapuutarhamökki Litukalla (Tampere) 1950 luvulla ja sen portinpielissä kasvoi parsapöheiköt. Viime kesänä kävelin mökin ohi -ja ne samat prsat olivat siinä vieläkin. Omassa puutarhassa kasvoi parsaa, mutta penkin isot valkoiset toukat taisivat syödä ne juurakot. Nyt on tilauksessa uusi satsi Viherpeukaloilta.
TykkääTykkää
Ihania muistoja! Parsa tosiaan säilyy vuosikymmeniä vielä satoiän jälkeenkin, kaunis kasvi se on. Hyvä, ettet luovuta, kyllä parsaa kannattaa aina yrittää. Varmasti nyt onnistut. Kiitos vierailusta 🙂
TykkääTykkää
Mmm, parsa on niin ihanaa! Tosi siisti parsapenkki nyt vasta puhdistettuna.
Haaveessa on, jos pystyisi kasvattaa omia, kokeiluun lähtee. Saa nähdä saako ikinä omaa satoa näin pohjoisessa.
TykkääTykkää
Kiva kun löysit blogiini! Kyllä, parsa on ihanaa. Luultavasti voisin ihan hyvin elää muutaman viikon pelkällä parsalla. Ja kasvaahan se pohjoisessakin, oikein herkullisena. Kannattaa ilman muuta kokeilla. Tässä YLEn linkissä on kiva juttu Lapin parsasta
http://yle.fi/uutiset/3-8087987
TykkääTykkää