Laakeripuu

No niin, nyt tuli laakeripuu (Laurus Nobilis) meidän keittiöön! Tai ei se mikään puu ole, pensaalta tuo ennemminkin näyttää.

Löysin sen eilen mukaani Stockmannin ruokaosastolta; rosmariinin vierestä, muiden yrittien joukosta. Näin niitä siellä ensimmäisen kerran jo joulun alla, mutta silloin en jostakin syystä ostanut. Mikä minua sittemmin kovin harmitti, koska myöhemmin niitä ei enää ollut. Paitsi nyt sitten taas.

Hinta oli kuusi euroa, joka ymmärtääkseni on aika paljon vähemmän kuin puutarhaliikkeissä. Tosin puutarhoilla ne taitavat olla enempi puumaisia.

Meillä ruuanlaittoon paneudutaan usein antaumuksella ja vaivoja säästämättä. Sen takia on mukavaa, jos voi käyttää mahdollisimman tuoreita raaka-aineita aina mausteita myöten. Yrttejä kuluu paljon, ja ainakin osan niistä saamme talvellakin ”melkein omasta maasta”, sillä kasvatan ja pidän niitä hengissä erilaisissa sisäpuutarhaviritelmissäni.

En kuvittele, että tämän jälkeen olisin laakerinlehtien suhteen omavarainen. Laakeripuu pärjännee tämän kevään, ja kesällä uskon sen menestyvän ulkona oikein hyvinkin. Se viihtyy auringossa, tarvitsee kunnolla kastelua ja kiihkeimmällä kasvukaudella myös riittävästi ravinteita.

Mutta tuskin saan sitä säilymään hengissä talven yli. Se vaatisi viileän paikan ja ilmeisesti valoakin. Niinpä autotallin 13 astetta ilman valoa ei taida sille riittää.

Sanovat, että tuoreena puusta napatun lehden maku ja aromi on aivan toinen kuin kuivattuna pussista otetun. Se on helppo uskoa, sillä jo tuoksu on vallan voimallinen.