Keskellä kesää

Heinäkuu on jo ylittänyt puolenvälin, aletaan olla aikalailla keskellä kesää. Lomaa on ollut, ja sitä on vielä jäljelläkin. Puutarhurilla on siis aikaa touhuta, mutta aikaa myös nauttia joutilaisuudesta.

Etupihan perennapenkki on kevään kurjenmiekkojen ja alppiastereiden jälkeen vasta nyt aloittelemassa muuta kukintaansa. Karpaattienkello kukkii, samoin keijunkukka. Clematis Arabella ryöppyää sinisenä. Kaunopunahatut ja elokuunasterit ovat nupuillaan. Päiväliljat ovat tänä vuonna erityisen myöhäisiä; oikeastaan niissä ei näy vielä edes nuppuja, kuten ei keskikesällä kukkivassa sysikurjenmiekassakaan. En tiedä, mistä se johtuu. Voisikohan siinä osassa penkkiä maata peittävä suikeroalpi tukahduttaa niiden kasvua?

Lähiruokaa kasvimaalta

Kasvimaalla mustajuuri kasvaa hyvin, kuten aina. Samoin kaikki salaatit ja yrtit tuottavat jatkuvasti syötävää. Pinaattia olen kylvänyt jo pariin, kolmeen otteeseen ja satoa riittää.

Kesäkurpitsa on yleensä tehnyt hedelmää riesaksi asti. Tänä vuonna kokeilin ensimmäisen kerran pyöreää kesäkurpitsaa ’Eight Ball’, eikä se oikein tunnu menestyvän. Osa hedelmän aluista on näivettynyt ja pudonnut maahan, osa kukista ei vain kehity hedelmiksi asti. Nyt alkuja näyttää kuitenkin olevan jonkin verran, ja toivonkin, että kohta päästään herkuttelemaan kesäkurpitsarisotolla.

Pavut itivät huonosti, eikä niitä nyt kiipeä pyramidissa kuin muutama. No, yleensä papuja onkin tullut aivan liikaa, joten oikeastaan ihan hyvä näin. Lehtikaalia laitoin tänä keväänä ensimmäisen kerran. Se on kasvanut tosi muhkeaksi, korkeutta on ainakin kuusikymmentä senttiä. Olen pitänyt taimet tähän asti harson alla, jotta kirpat ja muut möttiäiset eivät löytäisi niitä. Nyt otin harson pois, koska uskoakseni kirppakanta on jo vähentynyt, ja isoksi ehdittyään kaali joka tapauksessa pärjää tuholaisia vastaan paremmin.

Köynnöspinaatti on minun iloni! Löysin keväällä siemeniä puutarhamessuilta ja sain ne itämään. Ne itivät itse asiassa oikein hyvinkin, ja  lopulta minulla oli useampia muutaman taimen purkkeja. Sain lahjoitettua liiat taimet ystäville, ja omat yksilöni istutin kesäkuun alkupuolella avomaalle, kasvimaan pergolaportin pieleen. Alussa ne joutuivat pariin kertaan raekuurojen pieksemiksi, mutta onneksi selvisivät. Nyt ne ovat jo parikymmensenttisiä, rotevan näköisiä köynnöksen alkuja. Uskon, että ne pärjäävät lopun kesää hyvin, mutta ensimmäinen talvi voi olla kohtalokas. Ei voi muuta, kuin toivoa parasta. Ja suojata tietysti.

Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa

Tuskin on kesässä monta ihanampaa makua, kuin auringon lämmittämä tomaatti suoraan omasta kasvihuoneesta poimittuna!

Kirsikkatomaatit ovat jo kypsymässä eikä tomaatteja enää tarvitse ostaa kaupasta. Ensimmäisenä punastui ’Tomatoberry’ ja sitten ’Sweet Olive’.

’Ildi’ on tänä vuonna kummallinen. Olen kasvattanut sitä jo monena kesänä, ja aina hedelmät ovat olleet pyöreitä, jokseenkin miehen peukalonpään kokoisia. Nyt useimmat hedelmät ovat päärynän muotoisia ja mielestäni selvästi aikaisempaa isompiakin. Keltaisia sentään ovat.

Kokonaan uusina lajeina minulla on nyt ensimmäistä kertaa ’Tigerella’ ja ruotsinserkulta saamani ’Ryska’. Viime mainittu on itselleni täysin tuntematon, enkä ole löytänyt siitä mitään tietoja mistään. Pihvitomaatteja siitä joka tapauksessa on tulossa, kunhan vain jossakin vaiheessa ehtivät kypsiksi. Vihreät raakileet ovat vielä kivikovia, joten kyseessä taitaa olla vähän myöhäisempi lajike.

Olen jo latvonut kaikki kirsikkatomaatit ja poistanut valtavat määrät lehtiä. Nyt niiden tulisi siis keskittyä kypsyttämään satoaan eikä uutta kasvua enää sallita. Sinnikkäästi ne silti työntävät koko ajan uusia kukkavarsia, niin että saksia saa käytellä lähes päivittäin.

Hankalat kurkut

Kurkunviljelijänä en taida olla kovin häävi. Kasvihuoneen ’Beit Alpha’ ja’ Iznik’ ovat tähän asti kasvattaneet pääasiassa vartta ja lehtiä. Jostakin syystä myös osa kurkkuaihioista on näivettynyt ennen kuin ne ovat päässeet kunnolla kasvuun. Lisäksi pari tainta on kokonaan kuihtunut pois, ovat ikään kuin mädäntyneet.   Nyt kun säät ovat jälleen lämmenneet, uskallan kuitenkin toivoa, että kurkutkin alkavat kasvaa paremmin. On niistä sentään sen verran tullut satoa tähänkin asti, että kehua kehtaa.

Kasvimaalla on lisäksi pari myöhemmin istutettua tainta Iznikiä. Ne ovat vielä pieniä, ja nähtäväksi jää, miten niiden kanssa käy.