Lomalla!

Kesäloma on alkanut jokseenkin viileissä merkeissä. Juhannus Turun saaristossa oli kylmin ja märin naismuistiin, eikä kulunut viikko ole ollut järin paljon parempi. Kylmää, pilvistä, sadetta ja raekuuroja.

Kylmä ja epävakainen sää näkyy myös puutarhassa. Monet alkukesän perennat ja pensaat vasta aloittelevat kukintaansa. Monena kesänä esimerkiksi pionin kukat ovat lakastuneet jo olemattomiin juhannusreissulta palattaessa, mutta tänä vuonna ne ovat juuri nyt – viikko juhannuksen jälkeen – parhaimmillaan. Kamelianjasmike on usein kauneimmillaan juhannuksena, mutta nyt se on vasta nupullaan. Toisaalta nurmikkoa ei ole toukokuun jälkeen juuri tarvinnut leikata, mikä on tehnyt vain hyvää perhesovulle…

Köynnöspinaatti taimettui jääkaappikäsittelyn jälkeen niin hyvin, että istutin taimet paikoilleen maahan pari viikkoa sitten. Ne ovat kuitenkin hyvin pieniä vielä, ja niinpä niille oli käydä köpelösti tiistain ukkosmyrskyssä.  Kaikkia vaaroja uhmaten riensin kuitenkin suojaamaan pienokaiseni niitä moukaroivilta rakeilta. Ehdin onneksi ajoissa: vain muutamat reunimmaiset taimet olivat saaneet hieman osumaa rakeista. Vastaisuuden varalle niillä on nyt pienoiskasvihuone ympärillään.

Kylmyydestä huolimatta kasvimaalla salaatit, pinaatit,  yritit, kesäkurpitsa ja mustajuuri kasvavat hyvin. Papu iti huonosti, ja on kasvanut sen jälkeenkin kovin kituliaasti. Kasvihuoneesta avomaalle siirtämäni kurkut ovat niin ikään nääntyneet.

Sen sijaan lehtikaali on voittaja-ainesta. Se on kasvattanut komeat puskat, ja harson alta sitä eivät ole edes kirpat löytäneet. Ensimmäiset lehdet voi jo ottaa ruuaksi. Pannulle sipulisilppua ja lehtikaalia, perään kermaa, vähän mustapippuria ja suolaa sekä loraus valkoviiniä. Se on siinä, lisuke vailla vertaa.

Uusi kasvihuone on aina vaan ihana! Vaikka se onkin vain hyötyviljelyä varten, on siellä kuitenkin tilaa myös pikku penkille, missä juoda vaikka aamukahvit.

Tomaatit ovat kasvaneet todella hyvin. Viikko sitten karsin ankaralla kädellä lehvästöä ja yritin saada kaikki ruotuun. Varkaita ei meillä suvaita! Pitkiä hedelmäterttuja on ’Ryskaa’ lukuunottamatta kaikissa, ja pikkuhiljaa ne alkavat punertua. ’Ryska’ on ruotsinserkultani saatu kokeilu, enkä oikein edes tiedä, miten sen kuuluisi kasvaa. Siinä on vain kolme hedelmää, mutta ilmeisesti ne kasvavat tosi isoiksi. Kaikki muuthan minulla ovatkin kirsikkatomaatteja.

Kurkku ’Beit Alpha’ on aika pieni eikä se selvästikään ole minulle paras mahdollinen lajike. Myöhemmin kylvämäni ’Iznik’ sen sijaan viihtyy hyvin ja lykkää jo reippaasti kurkun alkuja. Kohta niistä saa jo syötävää.

Kasvihuoneessa kanta-asukkaana ollut viiniköynnös ’Zilga’ jouduttiin siirtämään kasvihuoneen vaihdon yhteydessä. Vaikka aluksi kaikki näytti menneen hyvin, taisi se silti saada vähän siipeensä siirrossa. Aika iso osa rypäletertuista on nimittäin kuihtunut, ja lehdetkin ovat melko kitukasvuisia. Olen sitä kyllä kastellut, mutta ehkä uudelleen asettuminen silti ottaa aikansa. On siinä kuitenkin isoja ja kehittyviäkin rypäleitä, joten kuivin suin ei tarvitse tänäkään syksynä olla!