Ensin sitä ollaan ihan pieniä ja viattomia, silkkinukkaisia. Täysin riippuvaisia toisten huolenpidosta ja rakkaudesta.
Sitten varsi venyy ja muuttuu jotenkin honteloksi. Tuntuu, että äkkiä suuret lehdet eivät mahdu enää minnekään. Tarvitaan lisää tilaa. Haju voimistuu myös.
Sitten – mamman valvovan silmän vähänkin välttäessä – alkavatkin isojen poikien elkeet ja ryhdytään jo varkaisiin. Vaikka oikeasti vieläkin ollaan aika pieniä. Niin ne lapset kasvavat ❤
Puutarhatontun päiväkirja 