Perennapenkki ei ole koskaan ollut minun vahvuuteni. Onnistun aina valitsemaan joko liian rehevät, kitukasvuiset, matalat, korkeat, huonosti kukkivat, kaatuilevat tai muuten vain epäsopivat kasvit. Lopputuloksena on sotkuisen ja mitättömän näköinen penkki, jonka asukkaat on parin vuoden välein vaihdettava toisiin.
Viime kesänä oli jälleen perennanvaihtovuosi. Penkkini on kolmiosainen, jonka yhdestä osasta kaivoin ylös loistosalviat ja istutuin tilalle keijunkukkaa (Heuchera ’Fire Chief’), sinikkiä ((Stokesia laevis) ja muutaman kaunopunahatun (Echinacea purpurea). Toisessa osassa kasvavien kurjenmiekkojen sekaan istutin pidemmän kukintakauden toivossa muutamia tarhapäivänliljoja (Hemerocallis). Tästä puuhasta voi lukea tarkemmin Kasvikertomuksia-blogista.
En suojannut perennoja syksyllä mitenkään, koska kaikkien pitäisi täällä Etelä-Suomessa olla melko talvenkestäviä. Ja näyttääkin siltä, että ainakin osa on selvinnyt talvesta hyvin, ja aikaisimmat keijunkukat ja kaunopunahatut työntävät jo ensimmäisiä versojaan esille. Myös päiväliljojen joukossa olin näkevinäni pientä viherrystä. Pitkäaikaisemmista perennoista ainakin valkea karpaattien kello (Campanula carpatica) ja elokuunasteri (Aster amellus) näyttävät jo elonmerkkejä.
Vain sinikki näyttää tällä hetkellä tyystin kadonneen. Se oli vihreänä pitkälle talveen, lehdet ruskettuivat ja kuivuivat koppuraksi vasta kevättalvella. On tietysti mahdollista, että se vain on myöhäisempi ja herää vielä henkiin. Toivon niin. Jos se on päättänyt heittää henkensä, aion kyllä hankkia uudet tilalle. Ehdottomasti haluan saada nuo kauniit siniset kukat perennapenkkiäni koristaman. Ainakin tänä vuonna…
Viherpeukalot.fi-sivustolta löysin kätevän kukkakoneen kukka- ja kasvihakuun. Ehkäpä siitä olisi apua minullekin.
Puutarhatontun päiväkirja 