Eilen oli Turussa niin lämmin ja aurinkoinen päivä, että tuli kuin huomaamatta touhuiltua pihalla useampi tunti. Se tuntuu nyt kireästi takajaloissa ja myös alaselkä muistuttaa ikävästi olemassa olostaan.
Kuopsutin vähän kasvimaan penkkejä, keräsin pois roskia ja möyhensin kuorikatteita penkkien ympäriltä. Tarkastin parsapenkit ja nyhdin irti ensimmäiset rikkaruohot. Miten ne voivatkin nostaa päätään jo huhtikuun alussa?
Tuulinen talvi on pitänyt huolta, että myös haravoitavaa riittää. Vaikka Seija-myrskyn kaatama pihta on jo korjattu pois, on sen jäljiltä vielä melkoisesti pikkurisuja ja juurakonkappaleita. Myös koivun ja lehtikuusen kuivia oksia on tosi paljon, samoin köynnöshortensian kukkaterttuja. Koko pihaa en haravoinut, mutta pääsin hyvään alkuun kuitenkin.
Pihan etelälaidalla kasvaa tataarinvaahterapöheikkö, jonka alla on minun kevätkukkalehtoni. Siellä on sini- ja keltavuokkoa sekä äidin viimeisenä joulunaan minulle antama jouluruusu. Minulla on tapana jättää sieltä syksyisin lehdet haravoimatta, jotta kukilla olisi vähän luontaista talvensuojaa. Nyt sinivuokot ovat jo avautumassa, joten oli korkea aika päästää ne esille kuivien lehtien alta.
Jouluruusu meni sekaisin leudosta talvesta ja kukki jo jouluna. Sitten tuli pakkasia, kun se oli edelleen kukassa. Tällä hetkellä se on aika huonon näköinen, enkä tiedä, säilyykö se hengissä.
Mutta ilokseni löysin sen läheltä pikkuruisen uuden taimen. Toivon, että edes se selviäisi ja jatkaisi jouluruusujen elämää pihallani tataarinvaahteroiden alla.
Puutarhatontun päiväkirja 