Mielikuvani kalloista eli huonevehkoista on tähän asti ollut se tavallinen, eli että kalla on hautajaiskukka. Lisäksi muistan elävät kallat kansanedustaja Ingvar S. Melinin puolison Maria Melinin iltapuvussa linnanjuhlissa vuonna 1988. Kallat ovat olleet mielikuvissani kalliita, kukkakaupoissa myytäviä leikkokukkia, eivät puutarhakukkia ensinkään.
Miten vähäinen ja väärä tietoni on ollutkaan! Nyt puutarhassani kukkii upeita, voimakkaan värisiä kalloja isossa saviruukussa. Olen niihin niin ihastunut, että ensi kesäksi niitä on pakko saada lisää.
Kalloja oli keväällä tarjolla Turun Piha ja Puutarha -messuilla, ja hämmästyin niiden värikirjoa. Puhtaan valkoisen lisäksi oli vaniljaa, punaisen ja oranssin eri sävyjä, keltaista, pinkkiä ja melkein mustaakin. Lisäksi osa oli kaksivärisiä. Ystävälläni oli ollut kalloja joskus aikaisemmin ja hän kannusti minua kokeilemaan. Sekä hän että myyjä vakuuttivat niiden olevan helppohoitoisia ja palkitsevan kasvattajansa kauniilla kukinnalla.
Valitsin kolme mukulaa: oranssinpunaisen, keltaisen ja hyvin tumman lilan. Koska kokemusta ei entuudestaan ollut, otin talteen myös myyjän ohjeen kallojen istuttamisesta ja hoidosta:
- Istuta esikasvamaan ruukkuun sisälle toukokuussa n. 5 cm syvyyteen turvemultaan.
- Istuta ulos aurinkoiseen, jopa paahteiseen paikkaan vasta yöpakkasten mentyä, joko ruukkuun tai kukkapenkkiin.
- KASTELE HYVIN VÄHÄN. Istutuksen yhteydessä vain kostuta multa. Vähän vettä, kun alut näkyvät. EI SIEDÄ MÄRKÄÄ.
- Talvehtii parhaiten kuivana mukulana komerossa paperipussissa.
Istutin kaikki kolme mukulaa yhteen matalaan ruukuun toukukuun 10. päivänä. Käytin multana Novarbon Mossgrow-sammalturvetta, seassa vähän perliittiä. Varsinaiseen kasvatusruukkuun siirtämisen kannalta kolme erillistä pikkuruukkua olisi ehkä ollut parempi, mutta sen ymmärsin vasta myöhemmin.
Ensimmäiset piipot pilkistivät mullasta reilun viikon päästä, ja toukokuun lopussa kaikista mukuloista oli pinnalla ainakin muutama kärki. Jossain vaiheessa toukokuuta siirsin esikasvatusruukun kasvihuoneeseen. Kesäkuun alkupuolella istutin hyvässä kasvussa olevat taimet isoon saviruukkuun (halkaisija noin 40 cm.) ja jätin kallat ulos.
Ensimmäiset kukat, tai oikeammin niiden värikkäät suppilomaiset suojuslehdet, avautuivat kesä-heinäkuun vaihteessa. Varsinainen kukinto on vaatimaton valkoinen tähkä suppilon keskellä. Ilmeisesti mukulat olivat messuilla joutuneet epäjärjestykseen, sillä kolmen värin sijasta ruukussa näyttäisi olevan vain keltaista ja punaista. Punainen on tosin koko ajan syventänyt sävyään alun oranssinpunaisesta kohti tummempaa väriä.
Olen noudattanut myyjän ohjeita ja kastellut kalloja varsin niukasti. Lannoittamisesta ohjeessa ei mainita mitään. Istutusvaiheessa upotin multaan muutaman Puutarhan Kesä -lannoitepallon ja sen lisäksi olen kastellut pari kertaa laimealla bokashinesteellä.
Vielä kukat eivät näytä lakastumisen merkkejä, mutta toisaalta ei uusia varsiakaan ole enää nousemassa. Tällä hetkellä kuukauden jatkunut kukinta on joka tapaukessa ollut niin upea, että kalla on lunastanut paikkansa puutarhassa myös ensi kesänä. Mikäli vain onnistun mukuloiden talvettamisessa.
PS. 16.8.2022 Kukinta on nyt kestänyt puolitoista kuukautta. Alla kuva tältä päivältä. Näkyy, että suojuslehdet alkavat muuttua vihreiksi ja osa jo kuihtumassa. Etenkin keltainen väri on hiipumassa. Siitä huolimatta istutus on aika kivan näköinen vieläkin.
Puutarhatontun päiväkirja 