Joulu sujui tänäkin vuonna perinteisin menoin, mutta oli kuitenkin hiukan toisenlainen. Vuodet seuraavat toisiaan ja elämän kiertokulku jatkuu. Nyt oli meidän vuoromme viettää ensimmäistä joulua mummuna ja pappana.
Yhteisessä joulunvietossa kotonamme oli koolla kaikkiaan neljä polvea.
Pikku-ukko on puolivuotias ja otti joulutouhun hyvin rauhallisesti. Jotain erityisen kiinnostavaa siinä taisi kuitenkin olla, koska hän jaksoi valvoa koko pitkän aattoillan.
Kotimatkalla uni sitten tuli niin voimallisesti, ettei edes autosta pois nostaminen ollut enää herättänyt pientä.
Koska pikku-ukko vasta totuttelee kiinteään ruokaan, oli hänen jouluateriansa varsin vaatimaton. Hän sai vain maistiaiset imelletystä perunalaatikosta ja jälkiruuaksi hiukan luumurahkaa. Outoja makuja taisivat olla. Mutta poika viihtyi yhteisessä pöydässä ja seurasi kiinnostuneena muiden ruokailua.
Joulupukkia emme vielä tänä jouluna kutsuneeet käymään, mutta kyllä niitä lahjoja oli silti kuusen alle ilmaantunut melko lailla. Kaikenlaista siellä oli, mutta paperit ja koristenauhat näyttivät kiinnostavan pikku-ukkoa kaikkein eniten.
Puutarhatontun päiväkirja 