Valkosipulimurheita

Olen kasvattanut talvivalkosipulia syksystä 2016 asti, eli tämä on yhdeksäs kesä. Kaikki on aina mennyt erittäin hyvin; ei ole ollut tauteja tai tuholaisia ja sato on ollut tavoitteen mukainen. Viime vuosina sipuleita on riittänyt myös aina seuraavan vuoden istutuksiin.

Mutta nyt on toisin. Viime marraskuussa istuttamani Siikajokiset nousivat pintaan jo huhtikuun alussa ja kaikki näytti entiseen tapaan hyvältä. Jokainen istuttamani kynsi oli lähtenyt kasvuun ja pian versot olivat jo kymmensenttisiä. Kevään lisälannoituksena laitoin kanankakkaa, jota saattoi mennä hieman yläkanttiin.

Sitten toukokuussa huomasin, että versot alkoivat kellastua kärjistä alkaen ja osa lehdistä näivettyi ja kuivui kokonaan pois. Oli ehkä ollut liian kuivaa? Huhtikuun alun lämpöpiikin jälkeen oli ollut myös kovin kylmää, ehkä se oli palelluttanut versot? Vai oliko kanankakkaa ollut sittenkin liikaa ja valkosipuli kärsi liiallisesta typestä?

Kastelin valkosipulit huolella ja seurasin tilannetta. Versot jatkoivat ränsistymistään ja muuttuivat entistä keltaisemmiksi. Lehdet olivat hyvin heiveröisiä, taimilla oli korkeutta vain parikymmentä senttiä. Olisiko lannoitusta sittenkin liian vähän?

Olen noudattanut valkosipulien kanssa kolmen lannoituskerran taktiikkaa, eli ensimmäinen lannoitus syksyllä istutuksen yhteydessä, toinen kerta aikaisin keväällä ja kolmas kesällä ennen juhannusta. Ajattelin, ettei tilanne voi enää huonommaksi mennä, ja lisäsin kesälannoituksen tavalliseen tapaan pari viikkoa sitten.

Mitään hyväähän siitä ei seurannut. Taimet näyttivät hirveiltä ja alkuviikosta kaivoin ylös kaikkein surkeimmat. Sitten eräs blogini lukija hoksautti minut tutkimaan kasvustosta mahdollisia sipuliverkkokoita, ja niitähän sitten löytyi 🙁. Tarkkaan ottaen niiden toukkia.

Sipuliverkkokoi

Sipuliverkkokoi (Acrolepiopsis assectella) on enintään 15 mm kokoinen, pääväriltään harmaanruskea perhonen. Sen toukka on vihertävänkeltainen ja pituudeltaan noin 10 mm. Sipuliverkkokoi munii purjon, sipulin ja valkosipulin lehdille touko-kesäkuussa. Munista kuoriutuvat toukat syövät lehtiin läpikuultavia laikkuja ja voivat vioittaa myös kasvupistettä. Sipuliverkkokoilla on 2-3 sukupolvea vuodessa.

Kuvasarjassa näkyy toukka ja sen aiheuttamaa vioitusta. Voit siirtyä kuvasta toiseen pyyhkäisemällä tai kuvan reunoilla olevien nuolien avulla. Kuvia on kahdeksan.

Tässä vaiheessa ei taida enää olla oikein mitään tehtävissä. Kasvustossa on jo seuraava sukupolvi valmiina, ja se kuorituu sieltä myöhemmin. Puutarha.net -sivuston mukaan toukkia voi halutessaan yrittää torjua pyretriiniruiskutuksin. Seuraavaa kautta ajatellen kasvusto kannattaa suojata tiheäsilmäisellä verkolla heti taimien noustua. Sipuliverkkokoin esiintymistä voi seurata keltaisilla liima-ansoilla ja kantaa voi myös yrittää pienentää feromonipyydyksin.

Mutta ei tässä vielä kaikki: tarjolla oli muutakin murhetta.

Sipulinnäivete

Ylös nostamistani taimista näkee, että itse sipulia ei ollut kehittynyt käytännössä lainkaan, vaikka juuret näyttivätkin vahvoilta. Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä arveltiin, että varsien kellastuminen ja ränsistyminen ei edes johtuisi sipuliverkkokoista, vaan että sen lisäksi olisi myös muuta vaivaa. Sipulin juuriston tyvellä nähtiin viitteitä Fusarium-sienen aiheuttamasta infektiosta, eli sipulinnäivetteestä. Se vioittaa sipulin juuria ja voi pahimmillaan pysäyttää kasvin kasvun.

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisen Luomuinstituutin Sipulinnäivete-tietokortissa todetaan muun muassa näin: Fusarium-sieni tuottaa sienirihmastoa sekä itiöitä, joiden avulla se infektoi kasvustoa ja säilyy maassa. Suvuttomat kestoitiöt eli klamydosporit auttavat sientä talvehtimaan Suomen olosuhteissa. Viljelymaan pinnalle jätetyt kasvijätteet ovat suotuisia paikkoja sienen itiökehitykselle.

Pirullinen riesa siis. Sipulinnäivetteelle ei ainakaan kuluttajakäyttöön taida olla hyväksyttyjä torjunta-aineita. Keinoiksi jäävät ne tavalliset eli vähintään neljän vuoden viljelykierto, puhtaat istukkaat (miten niitä löytää?) ja maaperän pitäminen elävänä esimerkiksi kompostin avulla. Puutarhan parhaaksi -ryhmässä neuvottiin kylvämään infektoituneelle kasvupaikalle sinappia. Annetaan kasvaa loppukesä, leikataan ennen kukintaa, silputaan ja käännetään maahan, tampataan tiiviiksi ja lopuksi peitetään muovilla. Muovi estää murskatusta sinappikasvustosta vapautuvien kaasujen liian nopeaa haihtumista. Hakusanoilla mustard+biofumigation löytyy netistä paljon videoita ja tutkimuksia sinapin hyödyistä.

Olen vaihtanut valkosipulien kasvupaikkaa vuosittain, mutta viime kesän remontissa on valkosipulipenkkiin kyllä voinut päätyä edellisenkin kauden multaa. Ja istukassipulit olivat edellisestä omasta sadosta. Tänään nostin ylös loputkin naatit, eli ainakin tämä kesä menee nyt ilman valkosipulia, ehkä seuraavakin.

Jos sinulla on aiheesta kokemusta, neuvoja tai muuta tietoa, otan ilolla vastaan kaiken informaation.