Alppiruusujen kasvattaminen ei kuulu varsinaisiin vahvuuksiini. Vuosien myötä puutarhassani on ollut useita enemmän tai vähemmän epäonnistuneita kokeiluja. Milloin ne ovat kasvaneet aivan liian leveäksi suunniteltuun paikkaansa (ne on kierrätetty ystävän metsäpuutarhaan), milloin kauriit ovat kalunneet ne kelvottomiksi ja milloin mitäkin. Useimmiten kuitenkin talvi on rusikoinut ne niin kurjaan kuntoon, että keväällä ei ole ollut jäljellä paljon muuta kuin kuivat tikut.
Huonoista kokemuksista huolimatta minulla ei ole ollut tapana suojata alppiruusuja talvea varten. Olen valinnut III-vyöhykkeellä asti pärjääviä lajikkeita, eivätkä ne täällä Turussa kovia pakkasia juuri ole kokeneetkaan. Mutta kun pakkanen ja vesisade vuorottelevat ja raskas räntälumi vielä painaa oksat lakoon, on siinä alppiruusu lujilla.
Viime syksynä päätin kuitenkin kokeeksi suojata kaksi uusinta ja kaksi muuten parhaiten säilynyttä alppiruusua.
Keksin mielestäni hyvän ratkaisun ja rakensin havuista ja lavakauluksen metallikaarista kotamaisen suojuksen erikseen kaikille neljälle. Painoin kaksi kaarta maahan ristikkäin kasvin päälle ja sidoin havut narulla ja nippusiteillä kiinni kaariin. Sitominen oli aika työlästä, eikä lopputulos ollut kovin elegantti. Mutta suojaus oli silti toimiva, ja keväällä alppiruusut näyttivät paremmilta kuin koskaan ennen talven jälkeen.
Tänä syksynä kehitin havujen kiinnittämiseen helpomman tavan. Kun metallikaaret olivat paikoillaan maassa, kiinnitin niiden päälle nippusiteillä noin 50 x 50 sentin kokoisen palan vihreää kanaverkkoa. Havut oli sen jälkeen tosi helppo kiinnittää verkkoon eikä avuksi tarvittu mitään naruja tai nippusiteitä. Riitti, kun pujotti oksien päät verkon silmien läpi. Oksat pysyvät hyvin paikoillaan, ja havukota näyttää paljon paremmalta kuin viime vuonna. Tarvittaessa havuja voi myös helposti laittaa lisää, jos siltä alkaa näyttää.
Todettakoon vielä, että aivan kaikki alppiruusuni eivät ole olleet yhden tai kahden talven juttuja. Marjatan alppiruusuu ’Helsingin yliopisto’ on säilynyt hyvänä jo vuodesta 2013. Se on tätä nykyä jo reilusti toista metriä korkea ja leveyttä taitaa olla saman verran. Se on suht tuuhea ja tasainen ja kukkii aina runsaasti. Koska se on jo iso ja vahva, en suojannut sitä nytkään.
Yakushiman alppiruusu ’Kullervo’ on samalta vuodelta. Se on alhaalta melko kalju, mutta muuten tasainen ja kukkii pitkään ihanin lähes valkoisin kukin. Royal alppiruusu ’Royal Rosy’ on istutettu vuonna 2017. Kauris on käynyt sitä joskus haukkaamassa, mutta siitä huolimatta se on melko elinvoimainen ja tuuhea. Sekä Kullervo että Royal Rosy saivat havukodan ylleen.
Kuvissa alla Helsingin yliopisto, Kullervo ja Royal Rosy.
Uskon ja toivon, että suojaukseni toimii myös tänä talvena ja uusimmatkin alppiruusut ’Caroline Allbrook’ ja ’Fantastica’ saavat keväällä jatkaa kasvuaan hyväkuntoisina.
Puutarhatontun päiväkirja 