Omenat alkavat vähitellen kypsyä ja ensimmäiset hätäiset putoilevat jo maahan. Meillä on vain yksi itse istutettu syöntiomenapuu – Petteri – ja lisäksi yksi alkuperäisen omistajan istuttama. Sen lajikkeesta ei ole tietoa. Sitten on vielä yksi koristeomenapuu, josta ei ole juuri muuta iloa kuin kaunis kukinta. Petteri on hyvänmakuinen, kiinteä ja kohtalaisen satoisa. Alkuperäisasukki on myös kova ja kiinteä, mutta ehkä vähän turhan hapan syöntiomenaksi.
Me olemme vähän huonoja omppujen hyödyntämisessä. Määräänsä enempää ei jaksa syödä eikä niistä oikein tule hilloa tai mehuakaan keitettyä. Koska aamupuuron sekaan kuitenkin mielellään laittaisi jotain, ajattelin tänä syksynä kokeilla omenasoseen tekemistä.
Hetken netin syövereitä pengottuani ymmärsin, että sosetta ei ole pakko keitellä tai uunittaa tuntikausia. Voi myös vain pehmittää paloitellut omenat kattilassa ja sitten jauhaa sosemyllyssä sileäksi. Vaihtoehtoisesti voisi pusertaa pehmenneen seoksen siivilän läpi. Löytämieni ohjeiden mukaan kummassakin tapauksessa kuoret jäävät myllyyn tai siivilään ja soseesta tulee sametinpehmeää. Mutta jos ei omista sosemyllyä ja on laiska siivilöimään, niin sitten omenat olisi parempi kuoria.
Joku oli kuitenkin surauttanut soseen sauvasekoittimella sileäksi kuorineen kaikkineen. Sitä minäkin päätin kokeilla, ja sehän toimii!
Tein tällä kertaa vain pienen koe-erän maistiaisiksi. Isomman satsin laitan, kunhan omenat kypsyvät vähän pidemmälle. Omenat olivat pääosin Petteriä, lisäksi pari siitä toisesta puusta. Ne eivät olleet vielä täysin kypsiä ja sen takia aika happamia. Makeutusta siis tarvittiin. Koska sose saisi kuitenkin mieluusti olla myös vähäsokerista, käytin tavallisen sokerin lisänä erytritolia ja steviaa. Tämä sose on tarkoitus pakastaa, joten säilyvyyden takia oikeaa sokeria ei tarvita.
Tässä soseen sisältö ja käyttämäni määrät:
- puoli kiloa omenan paloja
- puoli desilitraa vettä
- 2 rkl hienoa sokeria
- 2 rkl YesDeli Karppisokeria
- 2 rkl Stevia Sweet Crystalia
- 2 tl jauhettua kanelia
Koska omenat olivat maasta keräämiäni pudokkaita, pesin ne huolellisesti juoksevassa vedessä juuresharjalla. Puutarhassamme liikkuu ainakin metsähiiriä ja luultavasti myös -myyriä. Erityisesti myyräkuumeen takia maahan pudonneiden omenoiden kanssa kannattaa olla tarkkana.
Pesun jälkeen leikkasin omenat neljältä kantilta niin, että vain siemenkota jäi jäljelle. Tietysti voisi käyttää omenaporaakin, mutta helpompi näin. Poistin omenoista myös kaikki vähänkään huonot kohdat. Nakkasin palat kattilaan ja tilkan vettä mukaan. Kiehahtamisen jälkeen annoin palojen hautua pehmeiksi pienellä lämmöllä, aikaa kului noin 20 minuuttia.
Annoin keitoksen jäähtyä hiukan ja hienonsin sitten sauvasekoittimella. Isommat määrät on varmaan helpompi hienontaa teholeikkurilla, jos sellaisen omistaa. Mutta tämä pieni määrä meni sauvasekoittimella oikein sujuvasti. Soseen rakenne ei ole täysin sileä, mutta mielestäni pieni karkeus ei lainkaan haittaa. Oikeastaan päin vastoin. Lopuksi lisäsin sekaan sokerin ja makeutusaineet sekä jauhetun kanelin. Tässä kohtaa kannattaa maistella ja löytää juuri ne itselleen oikeat määrät. Eikä mikään estä laittamasta mausteeksi jotain muutakin. Voisin kuvitella, että esimerkiksi basilika tai inkivääri sopisivat oikein hyvin.
Ajattelin pakastaa soseen pieniin Minigrip-annospusseihin ja/tai isoihin jääpalamuotteihin. Siitä on sitten kätevä ottaa annos kerrallaan puuron päälle aamuisin. Kertakäyttöiset muovipussit eivät ehkä ole kaikkein ympäristöystävällisin tapa, mutta varmasti helpoin käyttää.
Puutarhatontun päiväkirja 