Kasvimaamme penkit uudistettiin viime keväänä. Entisen kolmen tilalla on nyt kuusi penkkiä, kukin kooltaan pari neliötä. Tässä linkki aikaisempaan kirjoitukseeni Kasvimaan penkit kevytsoraharkoista.
Penkit ovat uudet, mutta kaikki muu onkin sitten kutakuinkin entisellään. Eli kasvit ovat vuodesta toiseen suunnilleen samat, vain lajikkeissa on vähän vaihtelua eri vuosina.
Oikeaoppista viljelykiertoa en ole toteuttanut. Mutta pidän kuitenkin huolta siitä, ettei sama kasvi kasva samalla paikalla peräkkäisinä vuosina. Kuuden erillisen penkin ansiosta se onkin nyt helppoa. Yritän myös katsoa, että vähän ja paljon lannoitusta tarvitsevat lajit vuorottelevat.
Vähän uutta, paljon tuttua
Tänä vuonna suunnitelmissa on poikkeuksellisesti jotain aivan uuttakin: ajattelin nimittäin kokeilla avomaankurkkua. Kasvihuoneeseen kurkkuja mahtuu vain kaksi, korkeintaan kolme, ja ne menevät yleensä samoin tein parempiin suihin. Olisi kuitenkin kiva kokeilla myös säilömistä, ja siihenhän avomaankurkku sopii oikein hyvin. Aikani vaihtoehtoja tutkittuani päädyin valitsemaan lajikkeeksi Konsan. Sitä on kehuttu maukkaaksi, rapeaksi ja tuorekäyttöönkin sopivaksi. Ajattelin sijoittaa sen samaan penkkiin kesäkurpitsan kanssa. Penkin päähän mahtunee sopivasti pari kolme taimea.
Kokonaisuudessaan kasvimaan sortimentti näyttää tältä:
- Avomaankurkku Konsa
- Kesäkurpitsat Striato d´Italia ja Verte Non Coureuse d´Italia
- Mustajuuri Duplex
- Palmukaali Nero di Toscana
- Punajuuri Opolski
- Salkopapu Bobis a Grano Nero ja pensaspapu Ferrari
- Salaateista ainakin Merveille Des Quatre Saisons, Frillice, Salanova, Little Gem
- Valkosipuli Siikajokinen
Punajuuresta on tulossa kokeiluun uusi lajike. Opolski on pitkän mallinen pötkö, kuten aikaisemmin kasvattamani Foronokin. Tällaisia hoikkia punajuuria voi istuttaa pyöreitä tiheämmin. Siemenet tilasin Seemnemaailmasta. Samasta paikasta on myös uusi salkopapulajike Bobis a Grano Nero. Sillä on vihreät palot, mutta itse pavut ovat mustia. Sen makua luonnehditaan erinomaiseksi, palot ovat säikeettömät. En tiedä, miten se täällä Suomessa kasvaa, mutta kiinnostava on kokeilla. Lisäksi ja varmuuden vuoksi aion kasvattaa kuitenkin myös pensaspapu Ferraria.
Mustajuuri onnistui viime kesänä tosi huonosti. Uusintakylvöistä huolimatta kasvuun lähti vain muutama taimi, eikä niistäkään kovin kummoisia juuria kasvanut. En tiedä, mikä oli vikana; yleensä se on ollut helppo ja satoisa kasvatettava. Mustajuuri on kuulemma herkkä sille, että siemenet ovat tuoreita. En muista viimevuotisten päiväystä, mutta nyt käyttöaikaa on vuoden 2026 syksyyn saakka.
Valkosipulit istutin jo syksyllä oman sadon kynsistä. Siikajokinen on osoittautunut hyväksi lajikkeeksi, niin maultaan kuin kasvultaan. Piipot pilkistävät jo, ja näyttää siltä, että kaikki kynnet olisivat lähteneet kasvuun.
Lisänä ruukkuja ja lavakauluksia
Kasvimaan päädyssä on tilaa myös muutamalle ruukulle, joihin on tulossa ainakin pari Resibella-tomaattia ja Wenta-munakoisoa. Munakoiso on itselle aivan uusi juttu. Wenta on kotoisin Nepalista. Se tekee violetteja, parikymmentä senttiä pitkiä ja hoikkia hedelmiä. Sen pitäisi olla erityisen aikainen ja nopeakasvuinen. Kasvin korkeus on noin 60 senttiä. Saa nähdä, miten käy.
Varsinaisen kasvimaan lisäksi minulla on muutama lavakaulus, joissa kasvaa monivuotisia yrttejä ja ilmasipulia. Sipulinvarsia kuluu keittiössä paljon, ja eilen laitoinkin itämään ilmasipulille kaveriksi muutaman pillisipulin. Johonkin koloon nekin pitäisi sitten aikanaan mahduttaa. Retiisille ei liioin ole omaan penkkiä, vaan se joutuu viettämään kiertolaisen elämää aina sen mukaan, missä on tilaa.
Puutarhatontun päiväkirja 