Kasvimaan penkkien uudistamisen jälkeen piti hiukan miettiä, miten kasvien vuorottelu niissä tapahtuu. Kun kolmen ison penkin tilalle tuli kuusi pienempää, eivät entiset kasvupaikat ihan semmoisenaan istuneet uuteen malliin. Kasvimaan penkkiremontista voit halutessasi lukea kirjoituksesta Kasvimaan penkit kevytsoraharkoista. Suunnittelin istutuksiin tarvittavat muutokset viime keväänä, ja siitä oli tarkoitus jatkaa vuorottelua entiseen tapaan.
Mutta sitten alkukesästä kävi ilmi, että valkosipuleihin oli iskenyt ainakin sipuliverkkokoi ja todennäköisesti myös Fusarium-sienen aiheuttama sipulinnäivete. Tästä takaiskusta voit lukea kirjoituksesta Valkosipulimurheita. Tilanne on siis se, että valkosipulit ovat poissa pelistä ainakin tämän kesän ja ehkä vielä seuraavankin. Sipuliverkkokoita voi torjua riittävän pitkällä viljelykierrolla. Niinpä minun pitää nyt järjestää kasvatukset uudelleen niin, että tulevaisuudessa valkosipulit päätyvät siihen saastuneeseen penkkiin vasta mahdollisimman monen vuoden jälkeen. Fusarium-sienen osalta on havaintoja, että palkokasvit voivat olla sen isäntäkasveja. Sen takia myös papupenkkiin pitää saada etäisyyttä.
Palikat uuteen järjestykseen
Muutoin kasvimaassani ei järin paljon suunniteltavaa ole. Käytännössä kasvit ovat vuodesta toiseen samat, vain lajikkeet vähän vaihtelevat. Koska penkit ovat keskenään samankokoisia ja -muotoisia, on uudelleen järjestely varsin helppoa. Oikeaoppista kasvien ravinnetarpeeseen perustuvaa vuoroviljelyä en toteuta. Minulla vuorottelu tarkoittaa sitä, että kasvit kiertävät penkistä toiseen vuosittain ja että vähän ja paljon ravinteita vaativat lajit seuraavat toisiaan.
Koska valkosipulia ei nyt ole, tulee sen paikalle munakoisoa. Viime kesän ensikokeilu onnistui sen verran hyvin, että innostuin hankkimaan siitä vielä toisenkin lajikkeen. Kokeilustani voit lukea kirjoituksesta Munakoisoa omasta maasta. Salaateille ei kasvimaalla ole varsinaisesti omaa penkkiä tai paikkaa. Ne saavat kasvaa, missä milloinkin mahtuvat.
Näillä mennään:
- Kesäkurpitsat Striato d´Italia ja Verte Non Coureuse d´Italia
- Munakoisot Teresa F1 (uusi) ja Wenta
- Mustajuuri (tuoreimmat mahdolliset siemenet, lajikkeella ei niin väliä)
- Palmukaali Nero di Toscana
- Punajuuret Opolski ja Tonda di Chioggia (uusi)
- Salkopapu Bobis a Grano Nero ja pensaspapu Ferrari
- Salaateista ainakin Frillice, Merveille Des Quatre Saisons ja Salanova
Eikä tässä vielä kaikki…
Kuuden varsinaisen penkin lisäksi kasvimaan reunassa on kapea lavakaulus, johon ajattelin istuttaa pari ulkona pärjäävää tomaattia (Legend) ja ehkä jonkun chilin. Kaulukseen on kiinnitetty kennomuovinen kirkas katos, joka suojaa kasveja suurimmilta sateilta ja raekuuroilta. Takana oleva kasvihuone antaa vielä lisäsuojaa.
Kasvimaan aitauksen sisäpuolella kasvaa myös köynnöspinaattia. Tai ainakin toivon niin. Sain toissa syksynä naapurilta pienen alun, jonka istutin viime keväänä kasvimaan takakulmaan. Se kasvoi ja vahvistui kesän aikana mukavasti, mutta talvi on ollut ankara. Nyt voin vain seurata, alkaako maasta keväämmällä nousta uusia versoja, vai onko sille käynyt, kuten aiemmille yrityksilleni. Niistä voit halutessasi lukea kirjoituksista Köynnöspinaatti, Köynnöspinaatti osa 2 ja Köynnöspinaatti osa 3.
Kevättä odottavan aika on pitkä, mutta onneksi ollaan sentään jo maaliskuussa!
Puutarhatontun päiväkirja 