Sain lokakuun loppupuolella ystävältäni lahjaksi pikkuisen hakuropajun taimen. Minulla oli toissa kesänä ollut ruukussa rungollinen hakuro, johon olin kovin tykästynyt. Yritin talvettaa sitä autotallissa, mutta huonolla menestyksellä. Tallissa on kymmenkunta astetta lämmintä, hyvät kasvivalot ja Välimeren alueen kasvit ovat yleensä talvehtineet siellä hyvin. Ehkä olin päästänyt hakuron talven mittaan liian kuivaksi, en tiedä. Keväällä se kuitenkin oli aivan hengetön; oksat vain napsahtelivat poikki, kun tutkin sitä.
Ystäväni oli retkillään ajatellut minua, ja nyt minulla oli käsissäni tämä uusi pieni hakuron taimi. ”Rääpäle”, kuten hän totesi. Rääpäle on kotoisin tuosta naapurista Paraisilta, ja todennäköisesti se on omajuurinen. Kasvattajan kokemuksen mukaan sen pitäisi pärjätä täällä Lounais-Suomessa ihan avomaalla. ”Ota tämä seikkailun kannalta”, sanoi ystäväni. Ja niinhän minä teen.
Hakuro on mielestäni todella kaunis ja ansaitsee tulla nähdyksi. Syksy oli jo varsin pitkällä, enkä äkkiseltään keksinyt sille sopivaa istutuspaikkaa. Niinpä päätin miettiä rauhassa ja upotin hakuron ensimmäiseksi talvekseen kasvimaalle.
Otin taimen pois ruukusta ja sijoitin paakun keskelle kasvimaan yhtä penkkiä. Penkki on perustettu vasta syksyllä, ja hakuron ympärillä on satoja litroja kuohkeaa multaa. Istutin hakuron aika syvään. Laitoin taimen juurelle keoksi myös vähän soraa varmistamaan, ettei vesi jää seisomaan juuriston alueelle. Lopuksi nostin taimen päälle pensasmustikoiden suojaksi aikoinaan tekemäni verkkohäkin.
Tällä viikolla talvi saapui Turkuunkin, ja oli aika viimeistellä hakuron suojaus. Olin jo aikaisemmin ottanut talteen naapurin tammesta pudonneita lehtiä ja antanut niiden kuivua kunnolla. Nyt kasasin niitä taimen ympärille niin, että vain pieni kärki pilkisti lehtien seasta. Taimen suojana oleva verkkohäkki pitää lehdet hyvin paikollaan, mutta ihan helppoa sen asettaminen lehtien ympärille ei ollut 😬.
Tammenlehdistä ei ole paljon iloa sitten enää, kun ne ovat moneen kertaan Turun talvessa kastuneet ja litistyneet. Sen takia peittelin koko komeuden muovisäkillä. Säkki on umpinainen vain päältä, sivut ja alaosa ovat avoimet. Näin ilma pääsee kiertämään eikä liika kosteus pääse vaivaamaan vaihtelevassa talvisäässä. Keväällä säkki täytyy vain muistaa poistaa ajoissa, ettei sen alla kuumene liikaa.
En tiedä, miten tämä seikkailu päättyy. Haluan kuitenkin uskoa, että keväällä pääsen istuttamaan tämän hakuro-rääpäleen puutarhaan paraatipaikalle.
Puutarhatontun päiväkirja 