Viime kesänä teimme kasvimaalla ison uudistuksen ja rakensimme sinne kokonaan uudet penkit kevytsoraharkoista. Lopputulos oli mielestämme oikein hieno ja onnistunut. Niin hieno, että ympärille piti ehdottomasti saada myös uusi aita. Runsaan ja herkutteluun taipuvaisen kauriskannan takia kunnollinen aita on näillä kulmilla aivan välttämätön.
Toiveissa oli jotain rustiikkista ja ruostuvaa. Raudoitusverkko olisi ollut suht edullista, mutta halusimme vähän pienempää silmäkokoa. Kun Turun rautakaupoista ei tuntunut löytyvän sopivaa, päädyimme lopulta tilaamaan punottua ja pinnoittamatonta teräsverkkoa Nakkilasta E-J Mustajärvi Oy:ltä.
Aidan rakentaminen
Verkkoa myydään eri kokoisina levyinä. Meidän aitatarpeisiimme sopi punottu 125 x 250 sentin verkko, jonka silmäkoko on 3 x 3 senttiä. Langan vahvuus on 3 mm. Kaikkiaan hankimme seitsemän verkkolevyä. Kauriita varten aidan tulee olla korkeudeltaan vähintään 170 senttiä, mieluusti enemmänkin. Emme kuitenkaan halunneet tehdä verkkoaidasta niin korkeaa, vaan laitoimme yläosaan narut, kuten vanhassakin aidassa oli ollut. Se on toiminut hyvin, eivätkä kauriit ole koskaan pyrkineet narujen yli. Käytimme siis verkkolevyt vaakasuuntaisesti, jolloin verkkoaidan korkeudeksi tuli 125 senttimetriä. Sen yläpuolella on kaksi kerrosta oranssia narua, joka nostaa aidan kokonaiskorkeuden lähes kahteen metriin.
Verkon kiinnitystä varten maahan valettiin ensin tolppajalat, joihin kiinnitettiin kahden metrin korkuiset 2 x 2 ” puiset pystytolpat. Käytimme verkkolevyt mahdollisuuksien mukaan kokonaisina, ja pystytolppien paikat määräytyivät sen mukaisesti. Sen takia ne eivät ole aivan tasaisin välein ja symmetrisesti.
Verkko kiinnitettiin paikoilleen taivuttamalla muutamia reunassa olevia vaakalankoja silmukoiksi, jotka sitten ruuvattiin kiinni pystytolppiin. Mäyrien takia verkon alareuna upotettiin vähän maan sisään. Ja kyllä, täällä esikaupunkialueella meillä on kauriiden lisäksi myös mäyriä 😲. Lopuksi pystytolppien väleihin asetettiin vielä vaakapuut verkon yläreunan tasolle. Verkkoa ei kuitenkaan kiinnitetty niihin, koska verkkolevy itsessään on jo varsin tukeva. Vaakapuiden tehtävänä on lähinnä estää ketään satuttamasta itseään pystylankojen teräviin kärkiin. Yläreunaa ei olisi voinut leikata tasaiseksi, koska silloin punottu rakenne olisi lähtenyt purkautumaan.
Alla on muutama kuva aidan rakentamisesta. Voit siirtyä kuvasta toiseen pyyhkäisemällä tai kuvan reunoilla olevien nuolien avulla. Kuvia on viisi.
Koska tavoitteena oli saada rosoa ja ruostetta, suihkuttelimme aitaa muutaman päivän ajan kylläisellä suolavedellä. Melko hyvin se lähtikin ruostumaan, ja tietysti aikaa myöten ruoste vielä vahvistuu.
Portti ja portaali
Komea aita vaatii tietysti komean portin ja siihen vielä kunnon kehykset eli portaalin. Kaksiosainen portti tehtiin kokonaan puusta ja mitoitettiin niin, että siitä mahtuu kulkemaan kottikärryillä. Porttia varten tehtiin kaksi suorakaiteen muotoista, 90 senttiä korkeaa kehikkoa, jotka vahvistettiin vinopuulla. Kumpaankin kehikkoon kiinnitettiin kuusi kapeaa pystyrimaa, ja lopuksi portinpuoliskot saranoitiin portaalin pystytolppiin. Korkeimmasta kohdasta portin korkeus on 170 sentttiä.
Portaalista tehtiin entisen mallin mukaan pergolamainen. Sekä pystytolpat että yläosan vaakapuu tehtiin kaksoisrakenteella tukevasta 120 mm levyisestä laudasta. Pystylaudat ovat keskenään eri paksuiset. Pystytolppien yläpäähän kummallekin puolelle kiinnitettiin vaakalaudat ja niihin upotettiin lyhyet poikittaislaudat. Kaikkien lautojen päädyt viistettiin. Kokonaisuudessaan portaalin korkeus on 210 senttiä.
Olen tavattoman iloinen uudesta aidasta ja portista. Lopputulos on mielestäni kaunis ja sopii puutarhaamme oikein hyvin. Kaikkinensa projekti oli melko työläs ja aikaavievä. Mieheni ahkeroi kaiken itse alusta loppuun, mistä lausun hänelle kauneimman kiitoksen 🌹.
Puutarhatontun päiväkirja 