Terapiatomaatit

Talvi on ihmisen parasta aikaa. Ihanaa, kun ei tarvitse rehkiä puutarhassa. Eikä ole huolta auringonpistoksesta. Mahtavaa.

Itsepetos voi auttaa vähän. Terapiatomaatit auttavat paljon!

Kaukaa viisaana varauduin talveen jo loppukesästä ja kylvin pari tomaattia sisäkasvatukseen. Ihan vain mieltä piristämään ja ikävää lieventämään. Blaue Zimmertomate on herkullinen pikkukääpiö, eli microdwarf-tomaatti. Kesällä kasvihuoneessa se on kasvanut nätiksi noin 30 senttiä korkeaksi pensaaksi ja tehnyt runsaasti hyvänmakuisia tomaatteja. Sen hedelmät ovat kirsikkatomaattia isommat, ja niissä on etenkin kantapuolella tummaa väritystä.

Pikkukääpiöt ovat kasvaneet periaatteessa hyvin. Ensimmäiset kukat avautuivat lokakuun alussa, ja loppukuussa näkyi jo raakileita. Olen aina muistaessani ravistellut kukkavarsia pölyttymisen varmistamiseksi, ja raakileita onkin tullut paljon lisää. Kovin hitaasti ne vain tuntuvat kypsyvän, enkä ole vielä päässyt maistamaan yhtäkään. Kunhan kypsyvät, epäilen, ettei maku ole verrattavissa kesällä auringonpaisteessa kasvaneisiin. Mutta sehän ei olekaan tärkeintä, vaan pääasia on kasvattamisen ilo.

Pituutta näihin kääpiöihin on tullut sisätiloissa selvästi enemmän kuin kesällä kasvihuoneessa. Pienemmän korkeus on nyt noin 60 senttiä ja isompi on vielä kymmenisen senttiä korkeampi.

Tomaatit kasvavat tavallisessa mullassa Orthexin 20-senttisissä Pauliina-altakasteluruukuissa. Vähän pieniltä ruukut jo näyttävät, ja varsien tukeminen on hankalaa. Multatila on niin matala, etteivät tukikepit tahdo pysyä tukevasti pystyssä niissä. Mutta eiköhän niillä nyt kevääseen asti pärjätä, ja sitten onkin jo uusien taimien vuoro.

Ultravioletin voimalla

Blaue Zimmertomaten tumma väri kielii sen sisältämästä antosyaanista, ja sellaiset lajikkeet näyttävät (täysin epätieteellisten) havaintojeni perusteella tarvitsevan ”tavallisen” valon lisäksi UV- eli ultraviolettisäteilyä, myös UV-B -aallonpituuksia. Toissa syksynä kokeiluni samaisen lajikkeen kanssa päättyi huonosti uskoakseni juuri UV-B:n puuttumisen takia. Silloin taimet alkoivat hyvän alun jälkeen nopeasti ränsistyä. Raakileet jäivät nuppineulan pään kokoisiksi eivätkä kehittyneet lainkaan. Lopulta heitin taimet kompostiin.

UV-valon merkityksestä tomaateille on viime aikoina ollut jonkun verran keskustelua. Olen itsekin jo aikaisemmin kertonut omista kokemuksistani kirjoituksessa Tomaatit ja UV-valon puute.

Ensimmäisessä talvikokeilussani minulla oli vain tavallisia Nelson Gardenin valkovaloisia leditankoja. Sittemmin olen hankkinut niille kaveriksi myös pari UV-B -putkea, ja sellainen on nytkin käytössä lisävalona. Siitä on selvästi ollut hyötyä. Vain alimpia lehtiä on jonkun verran kellastunut ja pudonnut, koska ylhäällä oleva valo ei pääse tiheän lehdistön läpi ihan alas asti. UV-valo vaikuttaa selvästi myös hedelmien väriin. Yläoksilla kasvavissa raakileissa näkyy lajikkeelle tyypillistä tummuutta, mutta alhaalla kypsyvät tomaatit ovat väriltään tasaisen punaisia.

Erityisesti kasveille tarkoitettuja UV-B -ledivalaisimia ei juuri ole tarjolla. Jos jotain löytyykin, ovat hinnat harrastelijalle turhan korkeita; 200 euroa ja siitä ylöspäin. Suomalaisia jälleenmyyjiä en ole löytänyt lainkaan.

Mutta sen sijaan terraarioihin tarkoitettuja UV-B -loisteputkia on ihan suomalaisissakin akvaario- ja terraariotarvikkeita myyvissä liikkeissä. Uskon liskoille tarkoitetuttujen UV-säteiden kelpaavan yhtä lailla myös kasveille, ja ostin pari Exo Terra Reptile UVB 150 T8 -putkea Helsingin Akvaariokeskuksesta. Tehoa on 18 W. Käytin niitä viime keväänä taimikasvatuksessa ledien tukivalona siihen asti, kunnes luonnonvaloa oli riittävästi. Samoin aion tehdä myös tänä vuonna.

Onneksi pian jo pääseekin uusiin kylvöpuuhiin. Siihen asti mennään terapiatomaattien voimalla!