Kevättä odotellessa

Hip hei! On vuoden ensimmäinen päivä. Se merkitsee sitä, että aivan vääjäämättä vuodenkierto alkaa kääntyä kevättä kohti. Vaikka kylmin aika lienee vasta edessä, on kuitenkin jokainen päivä jo entistä pidempi, ja ensimmäisiin kylvöihin on matkaa yhä vähemmän.

Välipäivinä postilaatikkoon tipahti tuttuun tapaan Exotic Gardenin siemenluettelo. Sehän saa puutarhatontun aina sekaisin päästään, ja niin kävi nytkin. Ei kauan kestänyt, kun olin hakenut kaikki vanhat siemenpussini esille ja todennut niitä olevan aika paljon. Mikä tietenkin tarkoitti sitä, että uusia oli saatava – ja heti!

Olin pitkin syksyä miettinyt, mitä uusia tomaattilajikkeita voisin ensi kesänä kokeilla. Intohimona tomaatit -facebookryhmässä käydään vilkasta keskustelua eri lajikkeista ja niiden ominaisuuksista. Minä kasvatan pääasiassa kirsikkatomaatteja ja arvostan etenkin makeutta ja satoisuutta. Hyvä säilyvyys, eli pitkä korjuuaika ei myöskään ole pahaksi. Ikiaikainen bestikseni on ollut Tomatoberry (nykyään kai Gardenberry). Se on sekä makea että kestävä. Makunsa puolesta Sweet Olive on myös suosikkini, mutta se ei ole kovin runsassatoinen.

Olen hakenut näille haastajaa, ja tomaattiryhmästä löytyi kolme erityisen kiinnostavaa lajiketta: Sungold, Sunchocola ja Mexican Honey. Ne kaikki ovat runkovartisia kirsikkatomaatteja.

Sungoldia pidetään erittäin hyvänmakuisena ja makeana, satoisana ja elinvoimaisena. Ohutkuorinen, mikä tietysti merkitsee sitä, että saattaa halkeilla helposti.

Sunchocola on niinikään makeaksi ja aromikkaaksi mainittu, hedelmä on käsittääkseni hiukan isompi ja kuori paksumpi kuin Sungoldissa. Nimestä voi päätellä sen olevan ruskeasävyinen.

Mexican Honey on nimensä mukaisesti hunajaisen makea, joku luonnehti sitä jopa imeläksi.

Vietin useammankin tovin selaamalla eurooppalaisia siemenkauppoja, mutta kaikkia kolmea ei löytynyt mistään. Siis kaikkia yhdestä ja samasta paikasta. Lopulta toppuuttelin hiukan itseäni ja tilasin vain Sunchocolan Mr. Fothergillsiltä. Sungoldia saan kotimaastakin, esim. Excotic Gardenilta. Ehkä meksikolaista hunajaakin vielä osuu  eteeni jossakin.

Mutta kukapa sitä nyt pelkillä tomaateilla pärjää. Puutarhan ja hellan välissä -blogissa oli kovin kehuttu Lungo di Firenze -nimistä kesäkurpitsaa. Suorastaan maailman parhaaksi mainitaan. Sen takia on siemeniä saadakseen syytä olla ajoissa liikkeellä. Joulukuun loppu on siis aivan asiallinen ajankohta tilauksen tekemiseen eikä suinkaan mitään hoppuilua.

Odotan”pitkältä firenzeläiseltä” paljon sekä maun että rakenteen osalta, sillä olen kyllästynyt lötköihin ja olemattoman makuisiin kesäkurpitsoihin.

Puutarha ja hella vinkkasi minulle Seeds of Italy-sivuston, ja yksi siemenpussi toivoakseni on jo matkalla kohti Suomen Turkua.

Ihan järjetöntähän se on tilailla siemeniä pitkin Eurooppaa yksi pussi sieltä ja toinen täältä. En halua edes ajatella niitä postimaksuja. Mutta toisaalta; onko joku sanonut, että putarhatouhuissa täytyy olla järkeä?  Ainakaan kotipuutarhurilla?