Aina Auliina

Meillä on siirrytty robottiaikaan. Uupumaton uurastaja, ruohonleikkuuseen innolla ja tosissaan paneutuva Aina Auliina aloitti työnsä meidän puutarhasssa tällä viikolla. Vaikka tuttavuutemme on vasta muutaman päivän ikäinen,  on se jo syvenemässä lämpimäksi ystävyydeksi.

Ruohonleikkuu on mielestäni aina ollut yksi puutarhan ikävimmistä hommista. Meillä se on kuulunut Perheenpään vastuualueelle, mutta toisin kuin Aina Auliina, hän ei ole hoitanut tehtävää kovinkaan innokkaasti.

Minä ja Perheenpää näemme maailman ilmeisesti jotenkin eri tavalla. Siinä missä nurmikko minun silmiini näyttää jo lähinnä heinikolta, ei se Perheenpään mielestä ole vielä ollenkaan pitkää. Arvaaahan sen, ettei tämmmöisestä perustavanlaatuisesta katsomuserosta muuta seuraa kuin jatkuvaa kitinää ja nitinää, puolin ja toisin.

Perheenpää on innokas kalamies, ja keväällä hän osti itselleen uuden veneen. Merellä vietetyt tunnit ovat arvokkaita, eikä niitä tietenkään haluaisi kuluttaa mihinkään niin tylsään kuin ruohonleikkuuseen. Niinpä veneen hankintakustannuksiin lisättiin yksi robottiruohonleikkuri ja kas: Perheenpää on ainakin ruohonleikkuun osalta vapaa mies.

Auliina on Husqvarna-merkkinen ja mitoitettu tuhannelle neliölle. Ihan koko piha ei kuulu sen leikkausalueeseen, vaan hankalat marjapuskien välit yms.  jätettiin suosiolla pois.

Auliina hankittiin käyttövalmiiksi asennettuna, mikä olikin hyvä ratkaisu. Asentaja osasi sijoittaa kaikki raja- ja hakulangat järkevästi, ja asennusta varten tarkoitetulla jyrsimellä työ sujui siististi ja helposti. Silti ammattimieheltäkin kului aikaa lähes täysi työpäivä, eli omin voimin tehtynä se olisi kestänyt vähintään viikon.

Etukäteen hehkutin robotin hankkimista ja kehuskelin, että puutarhaamme on tulossa jotain älykästä. Se ei kyllä pitänyt paikkaansa, sillä ihan älytönhän tuo on. Homma perustuu siihen, että robotti liikkuu ristiin rastiin jatkuvasti ja kaiken aikaa. Ennen pitkää se väkisinkin osuu jokaiseen leikkausalueensa ruohonkorteen eikä ruoho oikeastaan koskaan ehdi kasvaa pitkäksi.

Olen kovin toiveikas sen suhteen, että Auliinan käsittelyssä nurmikko myös vahvistuu ja rikkaruohot vähenevät. Kun rikat jatkuvasti katkaistaan eivätkä ne pääse siementämään, ne vähitellen heikkenevät ja nurmikko saa paremmat kasvumahdollisuudet.

Alunperin Auliinasta piti tulla Aulis, mutta sitten päätimme, että  tästä eteenpäin ruohonleikkuu saa meidän perheessä olla naisten hommaa 🙂

 

4 comments

  1. Minä taas jollain tapaa nautin myös ruohonleikkaamisesta. Eilisen päivän huhkin ja leikkasin leikkurilla ja trimmerillä. On niin kiva, kun näyttää taas siistiltä ja kun itse leikkaa, voi jättää halutessaan pikkuisia kukkatupsuja päivänkakkaraa tai apilaa sinne tänne. Meidän pihamme on tosin myös niin sokkeloinen ettei robottia voisi laittaakaan tekemään hommia. Imurointiin hankin pikkurobotin kyllä avuksi itselleni. Imurointia inhoan!

    Liked by 1 henkilö

    1. Joo, robotti ei tosiaan valikoi, vaan kaikki menee, mitä ei ole rajattu tai muutoin estetty pois. Minäkin tykkään, kun näyttää siistiltä, mutta meillä niin on ollut vain valitettavan harvoin. Trimmaamista robonkin jälkeen tietysti jää ja se sujuu mukavasti pitkillä ruohosaksilla. Siihen en kaipaa mitään konetta.

      Robotti-imuri on varmasti myös hyvä apuri!

      Tykkää

  2. Aikaa jää varmaan kivasti muihin hommiin, kun Auliina hoitaa nurmikon.

    Mutta kommentoimaan tulin tuon sun puutarhapäiväkirjan takia. Tosi kiva! Siitä näkee yhdellä silmäyksellä nopeasti vuoden työt. Taidan ottaa itsekin käyttöön.

    Tykkää

    1. Juu, kyllähän sitä aikaansa mieluusti käyttää muuhun kuin ruhonleikkurin työntelemiseen. Hyvä peli tuo on.

      Jonkinlainen päiväkirja on minulle välttämätön, kun en muuten mitään muista. Ajattelin, että tässähän se toimii kätevästi blogin kyljessä.

      Mukavaa, kun pistäydyit!

      Tykkää

Vastaa