Korento

(22.6.) Kaikkea ympärilläni olevaa katsoessani mietin usein, miten tärkeää muistojen säilyttäminen on. Tarvitsemme iloisia muistoja elämästä, rakkaita muistoja poisnukkuneista. Muistot säilyvät tietysti mielissämme, mutta ne voivat olla myös esineissä.

Äidinperinnöstäni päätyi aikoinaan joitakin keittiötarvikkeita hyvälle ystävälleni. Ystävälle, joka näkee romuissa kauneutta, osaa antaa niille arvoa ja uuden elämän. Sinne päätyi myös vanha kahvilusikka,  äitini nimi varteen kaiverrettuna.

Tästä lusikasta ystäväni teki minulle korennon. Punoi sille kauniit siivet ja koristeli ne helmillä. Siitä tuli suloinen korento, joka riippuu nyt muiden vanhojen aterimien, piparimuottien ja lasipurnukoiden kanssa itse kokoamassani mobilessa. Kesällä mobile kiikkuu terassin ruokapöydän yllä, talvisin se pääsee kattokoristeeksi keittiöön.

Kaunis se on!