(21.6.) Muuttaessamme tähän taloon ostimme terassille kahdeksan kokoontaittuvaa ruokapöydän tuolia. Honkkarista. Ne ovat tiikkiä ja muistini mukaan olivat ällistyttävän edulliset. Sen kaltaisia tuoleja – sekä tiikistä että kovapuusta – ovat Suomen pihat täynnä.
Ensi töiksemme öljysimme tuolit hyvin perusteellisesti. Niistä tuli tummat ja kauniit, sen aikaisten mieltymystemme mukaiset. Mutta öljyämistä (ja pesua) oli sitten jatkettava joka syksy tai kevät. Kerran öljytty pinta ei enää suostunut harmaantumaan kauniisti itsekseen, vaan muuttui ilman öljyä kirjavaksi ja epätasaiseksi. Ei Honkkarin tiikki varmaan alunperinkään ollut ihan parasta laatua.
Siispä pesimme ja öljysimme tuoleja vuodesta vuoteen. Yhteensä 14 vuotta.
Vähitellen aloin haikailla kokonaan toisennäköisiä tuoleja ja ennenkaikkea halusin jotain helppohoitoisempaa. Kun osa tuoleista lopulta alkoi hajota, oli aika tutkia uutta tarjontaa.
Viime vuosina puutarhakalusteisiin on tullut monenmoisia uusia materiaaleja: polyrottinkia, polywoodia, textilinea. Muoviahan ne kaikki suomeksi ovat, mutta tällaiset nimet antavat jotenkin tyylikkäämmän vaikutelman.
Olin aina vähän nyrpistänyt nenääni näille muovijutuille, kunnes viime kesänä löysin kasvihuoneeseeni oivallisen polyrottinkisen tuolin. Se on mukavan näköinen eikä oikeastaan yritä jäljitellä mitään.
Niinpä aloin etsiä ruokapöydänkin ympärille polyrottinkituoleja. Olihan niitä: ruskeaa ja harmaata, tummempaa ja vaaleampaa. Ja sitten vielä vähän lisää ruskeaa ja harmaata. Samannäköisiä ja yllätyksettömiä kaikki tyynni.
Mutta minä halusin valkoista ja muutoinkin jotain vähän erilaista. Vaihtoehtoja vain ei ollut paljon, ei ainakaan tolkulliseen hintaan.
Mutta onneksi on Ikea! Kevään mallistosta löytyi valkoinen punottu, lähes nojatuolimainen Högsten-tuoli. Sen mittasuhteet ovat hyvät, ja ruokailun jälkeen tuolissa on mukava istua pidempäänkin.

Ainoa huono puoli on, että tuoli ei ole pinottava. Vaikka muovituolit voisikin jättää talveksi ulos, on minusta kuitenkin mukava laittaa kesäkalusteet syksyllä varastoon.
Tuolin jalkaosat saa kuitenkin muutamalla ruuvilla irti, ja sen jälkeen istuinosat voi pinota. Akkuvääntimellä se on aika pieni homma tiikkituolien vuotuiseen öljyämiseen verrattuna.
Kivat on noi valkoiset tuolit ja tuo riipputuoli.
TykkääTykkää
Kiitos Pia! Olen kyllä itsekin hyvin tykästynyt. Vanha Indiskan riipputuoli toimii edelleen hyvin.
TykkääTykkää
Unohtu…
Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.
TykkääTykkää