Sota on aloitettu!

(5.5.) Eilen löysin puutarhasta jotain, jota en olisi halunnut löytää. Kolmen vielä talvilevossa uinailevan saniaiskasvuston seasta pisti pontevasti esiin nuorta ja virkeän vihreää vuohenputkea.

Saniainen ei ole vielä lehdessä ja siksi varmaan vuohenputki sieltä niin helposti erottuikin. En oikein ymmärrä, mitä on tapahtunut. Saniaiset on siirretty ystävien mökkitontilta jo muutamia vuosia sitten. Siellä kyllä kasvaa vuohenputkea, mutta olisiko se voinut odottaa maan alla kaksi tai kolme kesää?  Kerätä voimia ja koota itseään piilossa niin kuin Voldemort Harry Potter -kirjoissa? Tuntuu hyvin kummalliselta.

Muuttaessamme tähän taloon 13 vuotta sitten puutarhassa oli vuohenputkea. Silloin hävitin sen sinnikkäästi ja järjestelmällisesti Round-upin kanssa ja sain sen kokonaan katoamaan parissa kesässä. Enää en turvaudu Round-upiin kuin äärimmäisessä hädässä, eikä nyt ole sellainen.

Nyt on aloitettu uusi sota!

Tälläkin kertaa turvaudun kemialliseen sodankäyntiin, mutta ainakin ensin alkuun päätin  kokeilla Esbaun Finalsania. Finalsan sisältää pelargonihappoa, joka vaikuttaa vain kasvien vihreisiin osiin.  Siitä ainakin sanotaan, ettei se kerry maaperään ja on 100 prosenttisesti biohajoava. Ja sen pitäisi tehota vuohenputkeenkin.

Koska saniaisissa ei vielä näy mitään vihreää, uskalsin suihkuttaa Finalsania suoraan vuohenputken lehdille. Toki varoen ja mahdollisimman tarkasti vain niille. Voin vain toivoa, että tässä vaiheessa tehtynä käsittely ei tappaisi saniaisia. Mutta jos kuolevat, niin sitten kuolevat. Parempi on puutarha ilman saniaisia kuin saniaiset yhdessä vuohenputken kanssa.

Finalsanin esitteessä sanotaan, että vaikutus näkyy jo muutamassa tunnissa, ja näin tosiaan on.  Vuorokausi käsittelyn jälkeen vuohenputket olivat muuttuneet ruskeiksi ja kovin hengettömän näköisiksi.

En ole varma, onko Finalsanin tulos pysyvä vai pitääkö varautua useampaan käsittelyyn kesän aikana. Olen siihen valmis ja tarvittaessa jatkan ja jatkan. Periksi en anna!