Viinisato aluillaan

(2.5.) Aikanaan halusin puutarhaani aitoviinin (vitis vinifera). Sellaisen, minkä rypäleistä ainakin periaatteessa voisi tehdä oikeaa viiniä ja lehdistä viininlehtikääryleitä. Olin kuitenkin realisti ja painotin lajikkeen valinnassa sekä talven- että amatöörinkestävyyttä ja päädyin Zilgaan.

Zilga on tummarypäleinen, varsin makea ja maukas ja sisällänsä on vain hyvin pienet siemenet. Ja mikä parasta, se kestää pakkasta reilusti yli kolmenkymmenen asteen.

Zilga istutettiin keväällä 2010 silloiseen kuuden neliön Palram-kasvihuoneeseen. Sille kaivettiin syvä (60 cm) ja iso kuoppa. Kasvualustaksi pantiin rodomultaa, sillä muista viineistä poiketen Zilga viihtyy happamessa maassa.

Yritin leikata ja hoitaa sitä huolella ohjeiden mukaan, ja kolmantena kesänä 2012 se tekikin ensimmäiset rypäleet. Riemu oli suuri, vaikka sadon määrä ei aivan päätä huimannutkaan.

Sitten Seija-myrsky murskasi kasvihuoneen, ja viime keväänä Zilga jouduttiin kaivamaan ylös ja siirtämään uuteen paikkaan ja uuteen kasvihuoneeseen.

Se kaivettiin maasta varhain keväällä ja saatiin uuteen paikkaansa melko nopeasti. Se kesti siirron kohtalaisen hyvin, vaikka sitten myöhemmin kesällä suuri osa rypäleistä varisikin pois. Joitain sentään jäi jäljelle ja kypsyi syötäväksi saakka.

Tänä keväänä rypäle taitaa ottaa takaisin viime kesän menetyksiä, sillä ensimmäiset lehdet puhkesivat heti huhtikuun alussa, ja nyt lehtien lomassa jo näkyy nuppineulan päätä pienempiä rypäleen alkuja. Muistaakseni se ei koskaan ennen ole ollut näin aikainen.

Olen nyt kastellut viiniä hyvin, koska sen juuristo ei siirron jälkeen luultavasti ole vielä kovin syvällä. Laitoin myös kanankakkaa ja tarkoitus on jatkaa lannoitusta vielä pari kertaa rodoravinteella.

Sitten ei muuta kuin punaviinilasit valmiiksi esille!